Tekstit

Rikotut rajat #4

Kuva
  Heips! 🖤 Voidaanko vain puhua siitä faktasta,  miten siisti näiden postausten kuva on? Mä en kerta kaikkiaan pääse siitä yli :D  *hiljainen hetki kiitokseksi Tacolle, jonka käsialaa kuva on*  No niin,  eteenpäin. Mä olen totaalisen addiktoitunut tän tarinan juoneen ja hahmoihin.. Enkä mä oikeastaan tiedä,  pidättekö te tästä vai ette 😅  Tässä nyt kuitenkin olisi Rikottujen rajojen neljäs osa :)  Rikotut rajat #4 Naukaisu herätti Ninjan takaisin todellisuuteen. Hän avasi silmänsä ja hetkeen hän ei tiennyt, missä oli. Ei ainakaan omassa pedissään, se oli varmaa.  Sitten hän erotti Kastetassuksi esittäytyneen naaraskissan hahmon ja muisti.  Hän oli tehnyt sen. Hän oli odottanut Toffeen nukahtamista ja kun veli oli kuorsannut, hän oli pujahtanut ulos ja lähtenyt metsään. Hän oli löytänyt kissajoukon, odottanut käpälät kihelmöiden puskassa, että yksi jäi jälkeen muista. Hän oli puhunut tälle ja suostutellut tätä pyytämään hänelle paikkaa - klaanissa, se oli se kissan käyttämä sana.

Sydänmurskaa

Kuva
  Moi :) Tällaista tekstiä ei olekaan ollut pitkään aikaan, eli oikein tavallinen lyhyttarina. Aitoon estertyyliin tämä ei kuitenkaan oikeastaan edes tunnu lyhyttarinalta, mutta... No, tähän saatte tyytyä 😅  Ja hei, anteeksi, että uusi postaus tulee vasta nyt. Mun on pitänyt miettiä asioita just blogiin ja blogiyhteisöön liittyen ja onhan tässä lopettaminenkin käyny mielessä. Nyt toistaiseksi kuitenki vaikuttais siltä että mä oon jäämässä :)   Muttaaaa, tässä tää tarina 🙃  Ps. Parempaa nimeä saa ehdottaa 🙈 Se alkoi ihan pienistä asioista.  Ensin olin minä ja olit sinä ja oli hän, ja sitten yhtäkkiä olikin me. Ensin oli ryhmätyö, sitten oli ryhmä. Ensin oli kolme ihmistä samassa pöydässä, sitten oli meidän oma vakkaripöytämme.  Oli epävarmoja hymyjä ja puhelinnumeroiden vaihtamista. Oli hänen hymykuoppansa ja ensimmäinen kerta, jolloin saimme hänet nauramaan. Oli minun typerät, yhteenliittävät vitsini ja perhosia vatsanpohjassani. Oli sinun loputtomat turhat faktasi ja onnellinen tun

Saippuakuplia

Kuva
Tervehdys :D  Okei, mä tiedän, että se on aina ärsyttävää, kun blogissa tulee putkeen kaksi postausta samaa jatkotarinaa. Koska se ei ole kaikkien mieleen, ja vähän kaikki varmaan haluaisi vähän vaihtelua.  Mutta ihan oikeasti, can't help myself...   Nauttikaa, mulla ei ole mitään löpistävää tähän alkuun 🤷🏼‍♀️ Minä herään  ja aamu  on musta. Se on tehty  mustasta mekosta  mustista kengistä mustasta hatusta  mustista renkaista silmien alla  unettoman yön jälkeen.  Kuulen itkua  äiti, tiedän  isä ei itke, vain  kulkee ympäriinsä pelottavin kasvoin.  Luulisi, että äiti  olisi odottanut edes  kirkkoon asti. Ei. Minä tunnen  kaiken  ja samaan aikaan  en mitään. Tunnen  vasaran,  joka hakkaa rintaani,  tunnen kivun. Tunnen  oksennusreaktion tekevän tuloaan,  tunnen kyyneleet  nyrkin kokoisena myökkynä  rinnassani. Ja samaan aikaan  kaikki tuntuu omituisen  vaimealta.  Aivan kuin  olisin  veden  alla. Aamu on  palaneita paahtoleipiä  kylmää kahvia  nenäliinoja  Buranaa ja   vedenkestävä

Ruusuja

Kuva
Moi :) <3 Multa on kerta kaikkiaan loppu motivaatio uusien tervehdysten keksimiseen, joten.   Okei, todetaanko kaikki yhteisesti, että mun postausväliä voi kuvata tasan kahdella sanalla: 'estermäisen epäsäännöllinen'? 😅 Ensin mulla oli oikein hyvä kiri meneillään, (3 postausta kolmesza päivässä!!) ja nyt viime postauksesta on mennyt herra ties kuinka pitkään...  Jooh. Joka tapauksessa, älkää hyvänen aika pyytäkl mua sanomaan, mikä tää teksti on, koska mä en tiedä! Mikä se säeromaanien tekstityyli on? Ehkä tää on sitä.  Mulla olis myös himo kirjoittaa tälle jatko-osa (tai pari...), mutta lukekaa ensin teksti ja sanokaa sitten, olisko se hyvä idea! :) Tänään keittiönpöydällä on ruutupaperilappu sotkuiset kirjaimet käskevät mikrottaa lasagnen, koska äiti joutui lähtemään kauppaan viime hetkellä. Minä revin lapun kahtia pudotan sen roskakoriin.  Kulkiessani eteisen läpi en katso peiliin. Huoneessani kaikki näyttää aivan samalta kuin yhdeksän päivää sitten.  Samat karkkipaperit,

Ne

Kuva
Hey :) Oon todella ylpeä siitä, että oon saanut aikaiseksi pienentää mun postausväliä. Kun kirjotan tätä, oon vasta julkaissut Rikotut rajat #3:n, Tytöt jotka pitävät jäätelöstä on mulla ajoitettuna kahden päivän päähän, ja aion ajoittaa myös tämän siitä kahden päivän päähän.   Vihdoinkin oon oikeassa mielentilassa kirjoittamaan surullisia tarinoita, joten saatte sitä, mistä on tullut yksi mun tunnusmerkki: surullisen tekstin. Tämä on ehkä tavallaan kai runo, tai sitten taas sellainen rytmikäs teksti 😅 Tää ei nyt halua luokitella itseään 😂 Ne Ne on lahjakkaita upeita viisaita kauniita voimakkaita  syntyneet tähtinä. Ne on naapurintyttö velipuoli serkku kaveri  kaikki muut paitsi minä. Ne on kiltimpiä huomaavaisempia ahkerampia   parempia ihmisiä. Ne on sukujuhlissa koulussa lähikaupassa hississä puistossa  aina mun pääni sisällä. Ne on siivonneet huoneen vieneet roskikset hoitaneet siskoa  sietäisin oppia niiltä. Ne on syy miksi itken viillän hautaudun huoneeseeni  koska tiedän että

Kirjallisuuden hahmoja #6 - Kauheimmat tytöt

Kuva
  Heido :) Huom: Ei kauneimmat, kauheimmat. Hirveimmät, ilkeimmät, säälittävimmät, ärsyttävimmät, huonoimmin toteutetut. Positiivinen luokitus, eikö vain? :D   Oikeastaan tää tuli mun mieleen siitä, että mulla oli jo KH luokituksella "parhaat pojat". Siitä vastakohta? Kauheimmat tytöt.   No, eipä tässä enempää. Koko postaus on höpinää, joten ei käytetä enempää mun höpinäsaldosta tähän alkuun 😄  Mennään asiaan! Bella  Swan Kirjasta: Twilight-saga + oheisteokset   Mikä siinä Bellassa ärsyttää? Siihen on yksinkertainen syy.   E hkäpä Bella ei ole sitä tiedostetusti (tai siis, tuskin Stephenie Meyer tarkoitti tehdä Bellasta sellaisen), mutta BELLA ON PICK ME! Siis niinkuin todella pahasti pick me. Sellainen oi voi, olen niin kömpelö ja ruma ja tavallinen, ihan varmasti Edward ei rakasta minua, kukaan ei rakasta minua, yhyhyhyy.    "...ettei minua haluttu, ettei kukaan voinut haluta minua." - Bella, Epäilys   Tyyliin olen täydellinen brune, kaunis ja fiksu, kaikki pojat