Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2021.

Näin kirjoitan tarinani

  Heipparallaa! (Oikeesti, voiko noin enää sanoa? Onko tuo ilmaisu vähän niin kuin jäänyt pois käytöstä? No, ihan sama.)  Tässä postauksessa kerron vaihe vaiheelta, miten kirjoitan kaikki tarinani. On myös vaiheita, jotka eivät tule ihan vaan lyhyttä tarinaa kirjoittaessa, vaan ainoastaan silloin, kun kirjoitan kirjaa. Olen kirjoittanut yhden kirjan itse, yhden kaverini kanssa (juuri sen Joken, jonka kanssa aiemmin pidimme tätä blogia, ja sitten toisen kaverini, eli kirjoitimme sen kolmestaan), ja toinen, jota kirjoitan itse, valmistuu pian. Joten olen jo huomannut tiettyjä kirjoittamisen vaiheita, joita tavallisissa tarinoissa ei tule.  No niin, aloitetaan. Vaihe 1: Idea  Tästähän puhutaan aina paljon. Kautta aikojen toimittajat ovat kysyneet kirjailijoilta: "Mistä saat inspiraation?" tai "Mistä sait idean tähän valtavan menestyksen saavuttaneeseen kirjaasi?"  Itse saan idean aina hyvin oudoissa tilanteissa. Esimerkiksi juuri silloin, kun olen nukahtamassa, mieleen

"Week away" 2!

Kuva
  Tämä tarina lukeutuu täten niihin tarinoihin, jotka yksinkertaisesti vievät minut mukanaan ja pakottavat jatkamaan. Joskus, joitakin tarinoita kirjoittaessa, yksinkertaisesti jokin napsahtaa pään sisällä (jep, ei kovin hyvä vertaus, koska sitä käytetään yleisesti kuvaamaan hulluksi tulemista, mutta kuitenkin :D), ja on pakko jatkaa. Kun saan lauseen kirjoitettua,  näen aina seuraavan päässäni. Jos vaikka sanon, että päähenkilö nousi sängyltä ja sänky narisi, näen sen tapahtuvan ikään kuin silmieni edessä.  Tämä on niitä tarinoita, ja siksi tässä teille kakkososa "Week away"tä. Joten, nyt voit alkaa lukemaan! Toivottavasti nautit edes lähes niin paljon kuin minä tätä tarinaa kirjoittaessani!                                                 Kuva: Pixabay                                            "Week away" 2 - Melissa, oletko valmis? Äidin ääni kuului ohuen oven läpi kylmänä ja neutraalina. Se sai minut ajattelemaan hänen silmiään, kun kysyin mitä nyt tapahtuu ja h

"Week away"

Kuva
  Moi! Tämän tarinan nimi on eräästä todella hyvästä leffasta, jonka nimi on Week away, viikko poissa. Annoin sen oman tarinani nimeksi, koska se tuntui todella hyvin tiivistävän tämän tarinan pointin. (Kun taas 'Viikko poissa' kuulosti ainakin omaan korvaani harvinaisen tyhmältä...)  "Week away" syntyi koulussa, kun tehtävänantona oli kirjoittaa syyslomasta. Omasta syyslomastani kirjoittaminen tuntui tylsältä, joten päätin vaihtaa näkökulmaa. Ensinnäkin, en kertonutkaan omasta lomastani vaan jonkun aivan muun; toiseksi, tässä tarinassa lähtökohtaisesti syysloman alkaminen ei ole hyvä juttu. Meillä on onneksi kiva opettaja, jota ei haittaa, että vähän muokkaan tehtävänantoja... ;)  En osaa oikein kertoa tästä tarinasta mitään paljastamatta liikaa, mutta sanon, että kuten lupasin, nyt alkaa ensimmäinen jatkotarina. Nyt, ole hyvä, pääset lukemaan!                                                           Kuva: Pixabay Nothing-tekstin lisäys: Ester "Week away"

10 faktaa minusta, Esteristä!

Kuva
  Faktoja minusta Ajattelin, että tällainen postaus voisi olla kiva nyt, kun blogi on vasta aluillaan. Tässä postauksessa kerron siis faktoja minusta, jotta kaikki tutustutte minuun vähän paremmin. Idea on Testimadosta, jossa tällaiset ovat hyvin suosittuja. Nyt tuon sen blogimaailmaan, ehkäpä tästä tulee vielä hitti, ei tiedä?! No niin, päästän sinut nyt lukemaan niitä faktoja. :) 1. Nimeni on tosiaan Ester. Olen 09, mutta Google ei sitä tiedä! Olen syntynyt tammikuussa, eli täytän vasta kohta kolmetoista. Kun loin Gmail-tilin, sanoin olevani 08 ja syntynyt joulukuussa, jotta pystyin taas käyttämään bloggeria. Ei kivaa, mutta tarkoitus pyhittää keinot, eikö? 2. En pysty kommentoimaan Blogger-blogeihin, mikä on... no, en nyt ala kiroilemaan kuitenkaan, mutta sanotaanko että ÄRSYTTÄVÄÄ! Haluan kuitenkin lukea kommenttejanne, ja toivon että tiedätte, että luen ne kyllä, vaikken vastaakaan. Jokainen kommentti on minulle mielettömän tärkeä <3 3. Olen rakastanut kirjoittamista pienestä a

Viikon kirjavinkki vko 43

  Viikon kirjavinkki, vko 43 Tämän idean sain jo silloin, kun aloin pitämään blogia ensimmäisen kerran. Tuntui kivalta idealta kirjoittaa kerran viikossa yksi kirjavinkki. Lisäksi oli kiva, että blogissa oli jotain säännöllistä materiaalia, joka ilmestyy tasaisesti.   Nyt, kun alan taas kirjoittamaan tätä blogia, tää tuntuu edelleen hyvältä idealta, joten tästä lähtien joka viikko ilmestyy yksi kirjavinkki. Tämä ilmestyy nyt maanantaina, mutta en lupaa, että se olis joka viikko maanantai. Lupaan vaan, että jokaisella viikolla se ilmestyy jossain vaiheessa! :) Rakkaus ei katso aikaa-trilogia  Eli tosiaan, tämän viikon kirjavinkki on Rakkaus ei katso aikaa-trilogia! Nimi ehkä kuulostaa hiukan oudolta, eikä kukaan ole välttämättä sitä kuullut, mutta itse kirjoihin törmää välttämättä kirjastossa. Ykkösosan nimi on Rubiininpuna, kakkososan Safiirinsini ja viimeisen, eli kolmannen, nimi on Smaragdinvihreä. Joko alkaa kuulostaa tutummalta? Tässä hiukan lisää Rakkaus ei katso aikaa-trilogiasta

Kiusattu

  Moi! Tämän postauksen tarina kertoo mielestäni todella tärkeästä ja harmi kyllä myös ajankohatisesta aiheesta. Kuten otsikosta saattaa päätellä, olen päättänyt jaka teille muutama kuukausi sitten kirjoittamani tarinan kiusaamisesta.  Itselläni ei ole kiusaamisesta paljon kokemusta, lähinnä jonkinlaista haukkumista, joka on kohdistunut ei vain minuun, vaan moniin muihinkin. Tämä ei siis täytä kiusaamisen kriteerejä, eli en ole koskaan ollut kiusattu. Silti voin kuvitella, miten se sattuu. Pystyn melkein tuntemaan pelon ja ahdistuksen, jota tuntee kiusaajan lähestyessä, ja sen, miten syvälle kiusaamisen arvet voivat jäädä. Se voi murentaa jonkun ihmisen itsetunnon todella, todella pitkäksi aikaa, jopa pysyvästi.  Tarinani kertoo niin sanotusta "sisarusrakkaudesta", mutta tilanteena, jossa se ei olekaan enää hyväksyttävän kiusaamisen rajoissa, vaan aiheuttaa oikeastu todella pahaa mieltä ja ahdistusta toiselle. Mutta nyt, tässä tämä tarina on! Kiusattu Eevi näki heidän lähesty

Olipa kerran on täällä taas!

  Wou. Siis... wou. Blogini tarina on traaginen. Aloitin tämän kirjoittamisen jo kerran aikaisemminkin. Se oli aivan ihanaa. Koin saavani siihen paljon tukea, vinkkejä ja kannustusta Annin tarinablogin Annilta ja Tarinaplaneetan Tacolta. Ja sitten se itse blogin pitäminen... se oli upeaa! Kaiken saaminen paikoilleen, kommentit, jotka kannustivat tosi paljon, tarinoiden julkaiseminen, uusien ideoiden toteuttaminen blogissani, kaikki se oli upeaa.  Olin ehtinyt pitämään blogia vasta vähän aikaa, kun Google ilmoitti, että alle 13 vuotiaalta se ei käy. ARGH. Itkin ja huusin ja hakkasin näyttöä, mutta ei se auttanut.  Ja nyt... onnistuin perustamaan blogin uudestaan! Se vaati gmail-tilin luomisen, se vaati oman iän muutamalla kuukaudella valehtelemisen Googlelle, mutta... nyt olen täällä taas!  Blogissani julkaisen tarinoita ja kirja-arvosteluja, ehkä jossain vaiheessa myös lukupäiväkirjaa? (Aivan ihana idea, jonka sain Annin tarinablogin Annilta!) Lisäksi julkaisen omia tarinoitani. Toivot