Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2021.

Sininen hetki, luku 1 - Kuraverisen kurakyyneleet

Kuva
  Heips! Tämänkertainen juttu on oikeastaan tarkoitettu sitä varten, että laitan sen Wattpadiin (ne, joilla on Wattpad: olen siellä @sanapisaroita), mutta aloitan nyt kirjoittamaan tätä tänne blogiinkin, koska miksi ei?  Sinisen hetken taustatarina on oikeastaan vain se, että selasin Wattpadista Dramione-kirjoja. Wattpad uskoo vakaasti, että olen jonkinlainen super hp-fani, koska luen yhtä Pakkaskukkia-kirjaa. Se on kyllä hyvä, mutta muuten en ole mikään valtava Harry Potter -fani. Joka tapauksessa, ärsyynnyin siihen, että huomasin, ettei Wattpadissa ole yhtäkään oikeasti hyvää Dramione-kirjaa.   Shippinä Dramione on minusta kiehtova, sillä Hermione ja Draco ovat viimeiset ihmiset, joiden olettaisi päätyvän yhteen, ja siitä syystä juuri haluaisin lukea heistä kirjoitetun oikeasti laadukkaan fanifikin. Ongelma on se, että useasti Draco muuttuu siinä sivussa mukavaksi ja välittäväksi. Ehkä hän onkin sellainen, mutta pitää kuitenkin muistaa, että kirjoissa hän ei näytä sitä, siispä hänest

Kirjallisuuden hahmoja #1 - TÄYDELLISET POJAT

Kuva
  Heippa!   Usein kirjoja lukiessani minua ärsyttävät nimenomaan mies tai -poikahahmot. Kun sitten joskus törmään täydelliseen mieshahmoon, kirjoitan sen itselleni muistiin ja ajattelen: Siinäpä poika, joka kerrankin ei ärsytä minua! 😅 Tässä ajattelin kertoa vähän heitä. SPOILERIVAROITUS!  Kuva: Pixabay Teddy Kent, Runotytöt Teddy, Teddy - hän on vain täydellinen. Hänessä ei ole pienintäkään vikaa, mutta silti hän ei kyllästytä lukijaa. Ilsen puheet Teddystä - "omahyväinen, itseään täynnä, hän kyllästyttää minua, Emilia" - eivät mielestäni todellakaan pidä paikkaansa. Noita kohtia lukiessani suorastaan suutun Ilselle, koska Emilian näkökulmasta lukiessani Teddy tuntuu suorastaan epäuskottavan täydelliseltä. Toisaalta ehkä Ilsen halventava näkökulma johtuu juuri siitä; hän ei näe Teddyä Emilian silmin, eikä Teddyn 'sateenkaaren kullan etsintä' saa hänessä vastakaikua. Siksi Teddy ei näytä hänelle ihan todellista itseään, ja antaa siten tylsän vaikutelman...  Teddy on

Princess don't cry

Kuva
  Heips! Olen ihan mielettömän, mielettömän , mielettömän, MIELETTÖMÄN  innoissani tästä uudesta ideasta, niin innoissani että annan Carpenterin ohjeille palttua ja ylikäytän niin kursiivin, alleviivauksen, lihavoituksen kuin isot kirjaimetkin. En malttaisi kirjoittaa näitä alkulöpinöitä, koska uusi jatkotarinaideani polttelee niin vahvana mielessä.    Princess don't cry n perusajatus on yksinkertaisuudessaan se, että Disney-perinsessat ovat todella olemassa ja maailmanluokan näuttelijöitä ja parrasvaloprinsessoja. Mitä he ajattelevat roolista, joka heille on annettu, leikkiä pientä, viatonta prinsessaa?  Toivottavasti pidät tästä uudesta ideastani, ainakin minä pidän siitä! Ja hei - aivan ihanaa viikkoa juuri sulle, toivottavasti maanantai starttaa sen hyvin! 💕 Kuva: Pixabay Princess don't cry "Lily, etkö sinä kuuntele?"   Lily säpsähti ja katsoi hieman syyllisenä managerinsa Joshin kirkkaan vihreisiin silmiin. Se oli tosin hieman hankalaa, sillä hänen maskeeraajans

Viilto

  Moikka kaikki rakkaat Olipa kerran-lukijat! ❤️  Ihan ensimmäiseksi: anteeksi ihan superpaljon. Anteeksianteeksianteeksi. Olen oikeasti pahoillani.   Aika monet ovat varmaan tähän mennessä jo hoksanneet, että olin koko viikon poissa ilman mitään varoitusta. Ja olen todella superpahoillani siitä. Haluan nyt vähän kertoa, mistä tämä johtuu ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu.  Olipa kerran harventaa nyt julkaisuvälejään. Toivottavasti tämä asia on teille ok, mutta tärkeintä on, että se on mulle enemmän kuin ok. En ole saanut aikaiseksi hyviä postauksia jokaiselle päivälle, tai olen, mutta en pysty pitämään sitä yllä. Siispä tästä lähtien postauksia tulee hyvin epäsäännöllisesti, ja viikonlopputauko, joka on tuntunut alusta asti ehdottoman hyvältä, pysyy. Eli silloin en vastaile teidän ihaniin kommentteihin, postaa tai edes päivitä Marraskuun lukupäiväkirjaa.   Mutta ei hätää, mitään tällaisia viikon taukoja ilman selitystä ei ole enää tulossa :) <3  Tähän loppuun kirjoittamani Viilto-te

Ensilumi

Kuva
  Jälleen jatkoa Esterin runoaddiktioon! Tähän runoon sain ajatuksen, kun katsoin ikkunasta ulos ja näin suurien lumihiutaleiden putoavan hitaasti alas taivaalta... Lumi on ihanaa, eikä olekin? ✨  Mielestäni neljä viimeistä säettä ovat kauneimmat, en ehkä ihan tiedä noista ensimmäisistä... mutta noh... Kommentoi alas, mikä on sinun lempikohtasi, onko se tuo loppu vai oliko alun höpsö riimittely sittenkin hyvä? Kuva: Pixabay Ensilumi Pehmeä kuin pilvilammas valkoinen kuin muumin hammas. Hiljaa hiutaleet alas leijailee. Nurmikko saa peitteen puhtaan valkoisen oksat suuren kuusen niin kauniin, talvisen.

Vastaaja

Kuva
Moi vaan!  Laskettaisiinko tämä nyt jo samaksi päiväksi? Pliis? Kun kirjoitin eilisen lyhyttarinan ihan illalla, ja tämän ihan aamulla. Tai siis oikeastaan kirjoitin tämän jo vihkooni illalla, ja laitoin tänne blogiin aamulla. Silti, kaksi lyhyttarinaa näin lyhyellä aikavälillä, mun mielesät voisimme ottaa pienet aplodit mulle!  👏👏👏 No niin, jatketaan. Öö, mitä mun pitikään enää sanoa 😅 Niin! Tässä runossa pohja-ajatuksena on vastaaja. Mitä ihminen olisi sanonut, jos olisi saanut tavoittelemansa henkilön kiinni? Olisiko hän sanonut saman asian kuin vastaajaan, olisiko hän uskaltanut? Mitä, jos siitä, ettei vastaa puhelimeen, syntyy kaaos? Siitä tämä teksti kertoo, toivon, että pidätte siitä! Vastaaja Hei, soitit Saran vastaajaan. Jätä viesti äänimerkin jälkeen. *PIIP* Sä et edes vastaa mulle. Hiton tyypillistä. Mä olen ajatellut tätä vuoden ja kerännyt rohkeutta ja odottanut ystävänpäivää. Mä olen kirjoittanut puheen valmiiksi, hemmetti soikoon! Ja sitten kun mä lopulta saan painet

Paina nyt sitä kaasua!

Kuva
Moikka vaan! Vihdoin ja viimein postaan uuden tarinan, enkä edes jatkotarinaa, vaan lyhyttarinan! Löysin aivan ihanan nettisivun, jossa on lauseita ja tarinoiden nimiä, joiden on tarkoitus inspiroida kirjoittamaan. Yksi nimiehdotus oli Paina nyt sitä kaasua! ja sillä hetkellä, kun luin sen, koko tämän tarinan idea putkahti mieleeni TSUP. Niinpä nyt saatte ensimmäisen lyhyttarinan, joka ei ole synkkä.  Päästän teidät lukemaan, nauttikaa! Kuva: Pixabay Paina nyt sitä kaasua! - Miks aina sataa, Aati tokaisi ja tuijotti myrtyneenä ulos. Sadevesi valui virtanaan räystäitä pitkin ja tuuli kolisutteli ikkunaruutua. - Nyt pitäis olla joulu!  - Älä nyt urputa, sihahdin ja läpsäisin Aatia kevyesti poskelle. Tämä ulvaisi, hieraisi poskeaan ja tuijotti minua syyttävästi. Levitin silmäni viattoman pyöreiksi ja kysyin enkelimäisen kiltillä äänellä: - Mitä? Enhän mä mitään tehny...  - No etpä, Aati tuhahti. - Nyt oikeesti tehdään jotain kivaa.  - Jos sä keksit, mitä, tokaisin. Piirsin ikkunaan vihais