Viilto

 Moikka kaikki rakkaat Olipa kerran-lukijat! ❤️

 Ihan ensimmäiseksi: anteeksi ihan superpaljon. Anteeksianteeksianteeksi. Olen oikeasti pahoillani. 

 Aika monet ovat varmaan tähän mennessä jo hoksanneet, että olin koko viikon poissa ilman mitään varoitusta. Ja olen todella superpahoillani siitä. Haluan nyt vähän kertoa, mistä tämä johtuu ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

 Olipa kerran harventaa nyt julkaisuvälejään. Toivottavasti tämä asia on teille ok, mutta tärkeintä on, että se on mulle enemmän kuin ok. En ole saanut aikaiseksi hyviä postauksia jokaiselle päivälle, tai olen, mutta en pysty pitämään sitä yllä. Siispä tästä lähtien postauksia tulee hyvin epäsäännöllisesti, ja viikonlopputauko, joka on tuntunut alusta asti ehdottoman hyvältä, pysyy. Eli silloin en vastaile teidän ihaniin kommentteihin, postaa tai edes päivitä Marraskuun lukupäiväkirjaa. 

 Mutta ei hätää, mitään tällaisia viikon taukoja ilman selitystä ei ole enää tulossa :) <3

 Tähän loppuun kirjoittamani Viilto-teksti. Se ei ole oikein tarina, se on vain irrallinen palanen, joka tuntui hyvältä, joten halusin jakaa sen teille. Jostakin syystä hyvin monet kirjoittamani lyhyet palaset ovat todella synkkiä, kuten Kiusattu, Vihaan itseäni ja nyt Viilto. Vaikeita aiheita on helpompi käsitellä lyhyen pätkän avulla. 

 Päästän sinut nyt lukemaan, ole hyvä!


Viilto

Se tuntui heti paljon suuremmalta, kun se oli itse tehnyt. Punainen haava iholla, se ikään kuin poltti paidan alla. Tiesi, että käsi, joka oli pidellyt veistä, oli oma.

 Hän peitteli sen aamulla peitevoiteella ja pakottautui olemaan irvistelemättä, vaikka se kirveli. Ehkä siinäkin oppisi paremmaksi.

 Miksi hän halusi oppia paremmaksi kestämään kipua?

 Mutta hän halusi.

 Mistä lähtien hän oli halunnut sitä?

 Mutta hän halusi.

 Hän puki pitkähihaisen puseron kouluun. Ei pessyt käsiään ennen ruokaa, vaikka tuskin kukaan olisi edes huomannut mitään. Mitätön pieni naarmu.

 Mistä lähtien hän oli...?

 Mutta tämä oli parempaa.

 Parempaa kuin kipu pään sisällä.

 Varmasti oli.

 


Kommentit

  1. Osaat niin hyvin kuvailla sisäistä "kärsimystä" tai jotain, mitä nämä tarinat/tekstinpätkät ovatkaan. Tää teksti on todella hyvä! Ja ei haittaa, että julkaisutahti ehkä vähän pitenee. Se on vain kiva, että voit panostaa enemmän yksittäisiin postauksiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En itsekään ymmärrä, mistä tääkin tuli, mulla kun ei ole koskaan ollut mitään kokemusta viiltelystä yms 🤷‍♀️ Jotenkin vaan aloin ajattelemaan, että siltä se varmaan tuntuis...:D Hyvä jos julkaisuasia ei haittaa sua, koska olet varmaan mun aktiivisin lukija! 💕

      Poista
  2. Olen kukkaturkki Testimadosta! Moi Toukkis😙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Kukkaturkki, kiva kun tulit tänne lukemaan! Oletkohan sama, joka on aikaisemminkin tänne kommentoinut? 🙃

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa jos kommentoit! Kaikki kommentit ovat tervetulleita ja merkitsevät minulle todella paljon ❤️ Otan vastaan niin kehuja kuin kritiikkiäkin, jos se on annettu ystävällisesti! Jos kommentointi ei onnistu, voit kertia ajatuksiasia postauksistani sähköpostiviestillä: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Kirjallisuuden hahmoja #3 - Harry Potter- shipit