Sininen hetki, luku 2 - Kirje

 Moikka vain!

Olen tosiaan alkanut kirjoittamaan Sinistä hetkeä Wattpadiin nimellä DRAMIONE - Ylpeys & ennakkoluulo, mutta olkoon täällä blogissa edelleen Sininen hetki. Joka tapauksessa, yhden teistä ihanan kommentin takia tässä tulee nyt uusi Sininen hetki-postaus, eli yksi luku, joka mulla on valmiina. 

 Nauttikaa, ja sori taas pitkästä poissaolosta! :/



“Draco kulta”, Pansy kujersi korvaani.


 “Pansy”, sanoin hajamielisesti. Ilmeisesti ääneni, joka laskeutui aina matalaksi, kun en yhtään ajatellut, mitä puhuin, kuitenkin kävi Pansylle flirttailevasta, sillä hän kikatti. Päätin silti korvata hajamielisyyteni laittamalla käteni hänen hiuksiinsa.


 Pansy kikatti taas. Hänellä oli kujerteleva nauru, joka toi mieleeni helmiäispöllön. 


 “Sattuuko sinun nenääsi vielä?” Crabbe kysyi typerästi sivusta. Kiukku leimahti sisälläni. Huomasin istuvani paljon jäykemmin, ja niin taisi huomata myös Pansy, joka katsoi Crabbea moittivasti.


 “Ei sellainen kuraverinen osaa edes tehdä kunnon kirousta, ja jos sinulla olisi tippaakaan aivoja, tajuaisit sen itsekin”, kivahdin. 


 Seurasi hiljaisuus. Crabbe näytti loukkaantuneelta, Pansy ärtyneeltä, että Crabbe oli ottanut asian puheeksi, ja Goyle siltä, että oli mielissään, kun oli pysytellyt sivussa koko jutusta. Yhtäkkiä ystäväni alkoivat ärsyttää minua. 


 Nousin ja aioin harppoa pois Luihuisen oleskeluhuoneesta. Pansy nousi myös, tarttui minua vasemmasta kädestäni ja oli selvästi tulossa mukaani. Ravistin hänen kätensä pois.


 “Draco -” Pansy aloitti haavoittuneen näköisenä.


 “Ei nyt”, ärähdin. Pansy oli soma ja ihan mukiinmenevä tyttö, mutta hänen piti ymmärtää, että minulla oli rajani. Juuri nyt en vain jaksanut heitä. Ketään heistä.


 Pansy katsoi minua hetken huulet raollaan. Sitten hän ravisti päätään ja sanoi hellästi: “Totta kai. Minä jään tänne ja pidän nuo pösilöt poissa.” Hän kääntyi Crabbea ja Goylea päin ja lisäsi kipakasti heille: “Kuulitteko? Draco menee tänään yksin aamiaiselle, niin että pysykääkin poissa sieltä, pösilöt.” 


 En jaksanut edes kiittää. Nyökkäsin vain lyhyesti ja painuin ulos. 


 Suuressa salissa ei ollut vielä juuri ketään. Otin lautasen ja täytin sen. Menin istumaan yksin ikkunan vieressä olevaan pöytään. Painoin poskeni ikkunaa vasten.


 Suuri sali täyttyi hiljalleen ihmisistä ja puheensorinasta. Crabbe, Goyle ja Pansy pysyttelivät edelleen poissa. Jostakin syystä sekin ärsytti minua. En olisi halunnut istua yksin. Enkä olisi toisaalta halunnut heitä tänne. Mitä minä sitten halusin? Pamautin ärsyyntyneenä nyrkilläni pöytää niin, että kurpitsamehua loiskahti yli ja viereisen pöydän kalpea ekaluokkalainen tyttö katsoi minua pelästyneenä.


 Hänen katseensa kiinnitti kuitenkin toinen seikka. Suuren salin täytti siipien havina. Pöllöt laskeutuivat ympäriinsä mukanaan kirjeitä ja paketteja. Harmaa pöllö pudotti, kuten tavallista, Longbottomin ääliön eteen ison paketillisen unohtuneita tavaroita.


 Samassa tunnistin mustan pöllön muiden joukosta. Se lensi hiukan erillään ja varoi koskettamasta toisia siivillään. Mieleni teki silittää sitä, kun se laskeutui eteeni, niin hyvin ja näyttävästi se oli tehnyt tehtävänsä. Sen sijaan sanoin sille kopeasti: “Voit mennä, Grand.”


 Grand totteli ja lehahti samalla lentoon ennen muita pöllöjä. Panin tyytyväisenä merkille, ettei se taaskaan lentänyt yhdessä toisten pöllöjen kanssa.


 Laskin katseeni kirjekuoreen, jonka Grand oli tuonut. Se oli ohut, pitkänmallinen ja valkoinen. Grand oli pitänyt sen hyvin siistinä tuodessaan sitä. Siinä oli Malfoyn punainen sinetti.


 Kirje kotoa? Rypistin kulmakarvojani kunnes muistin, että joku saattoi katsoa. Enhän minä koskaan saanut kirjeitä kotoa. Hyvä mieli läikähti sisälläni kun ajattelin, että ehkä äiti ja isä olivat päättäneet kirjoittaa minulle kerrankin.


 Avasin kirjeen siististi repäisemällä.


Draco,

Sain juuri tietooni sangen valitettavan asian. Olet aiheuttanut huomiota mokomalla ikävällä jutulla. Tietojeni mukaan kuraverinen Hermione Granger on kironnut sinut junassa, ja kaiken lisäksi vielä parantanut sinut säälistä sen jälkeen, koska et ole itse voinut sitä tehdä. 

 En tiedä, mitä sinä edes teit samassa vaunuosastossa Grangerin kanssa, mutta ymmärtänet, että olen enemmän kuin kiukkuinen, ja samoin äitisi. Olisin lähettänyt sinulle räyhääjän, mutta äitisi mielestä se ei olisi sopivaa Malfoyn maineelle. Itse olen sitä mieltä, että vielä vähemmän sopivaa on antaa kuraveristen kirota itsensä.

 En voi kuin odottaa, että ymmärrät käytöksesi epäarvokkuuden ja keskityt nyt tuottamaan Malfoyn nimelle kunniaa. Joskus ajattelen kyllä, ettet milloinkaan pysty siihen. Seuraavassa kirjeessä toivon uutisia, joista saamme olla ylpeitä.

 Lucius


 Laitoin kirjeen taskuuni, vaikka mieleni teki repiä se kahtia. Jos joku katsoisi ja huomaisi, että Malfoy on saanut huonoja uutisia, minusta tulisi nopeasti koko koulun pilkan kohde. Yritin näyttää siltä, että olin saanut tavallisen kirjeen kotoa, kirjeen, joka sisälsi isältäni viestin, kuinka ylpeä hän oli minusta ja edistymisestäni ja jossa hän lupasi rahaa uuten luudenvarteen tai muuta sellaista.


 Nousin. Päätin mennä takaisin Luihuisen oleskeluhuoneeseen ja päästää toiset syömään. Paitsi Pansyn, hän saisi jäädä pitämään minulle seuraa. Hiukan hellyyttä oli juuri se, mitä nyt tarvitsin. 

 

 Nousin ylös. Penkistä irtosi tikku. Farkkuihin tuli pieni repeämä. Tuhahdin mielessäni. Niin tyypillistä, että Tylypahkan penkkejäkään ei ollut päällystetty. Toista oli kotona. 


 Kiiruhdin pois salista ripein askelin. 


 Tömäys. Lennähdin taaksepäin törmäyksen voimasta. Minua ei kuitenkaan ollut turhaan tönitty kotona vuosia; onnistuin helposti pysymään pystyssä.


 Toisin kuin Granger. Hänellä oli kädessään pitkä pergamentipala, ilmeisesti kirje, ja hän istui lattialla hämmästyneen näköisenä. Tuijotin häntä ihmeissäni pari sekuntia.


 “‘Anteeksi’ olisi paikallaan”, Granger kivahti sitten. Ravistin pöllämystymisen pois päästäni. Kohotin kulmakarvojani.


 “Niin olisikin”, tokaisin. “Sinulta. Sinä se täällä kuljit nenä kiinni kirjeessä.” 


 Granger tuijotti minua muutaman sekunnin ajan silmät kiukkua hehkuen; sitten tapahtui jotakin yllättävää. Hän hymyili.


 “No joo”, hän myönsi lisäten ällistyskerrointani noin miljoonalla. “Anteeksi. Ja… anteeksi siitäkin, että kirosin sinut eilen.”


 Hänen suupielensä nyki. Se ei ollut hyvä idea hänen kannaltaan. Ei todellakaan. Punastuin ja mieleni teki läimäyttää häntä.

 

 Hän oli kuitenkin jo mitä ilmeisimmin tilanteen tasalla. Hän oli noussut pystyyn ja silmäili minua huvittuneesti. 


 “Herrasmies olisi auttanut minut pystyyn kun kerran kaatoikin, Malfoy”, Granger sanoi. Hänen äänensä oli omituinen sekoitus kylmyyttä ja huvittuneisuutta. “Tiedätkö mitä ‘herrasmies’ tarkoittaa?”


 Sen sanottuaan hän noukki kirjeen lattialta ja pyyhälsi pois nenä pystyssä. Yhtä sietämättömänä kuin aina.


 “Mitä tuo nyt oli?” Kuulin Potterin kysyvän.


 “Mikä niin?” Granger kuului vastaavan viattomasti.


 “Sinä pyysit Malfoylta anteeksi.”


 “En alennu hänen tasolleen”, Granger sanoi arvokkaasti. “Jos hänellä onkin tapana murtaa neniä huvin vuoksi ilman anteeksipyyntöä - minulla ei.”


 Siinä vaiheessa päätin, että olin seissyt jo tarpeeksi kauan oviaukossa, ja lähdin kohti Luihuisen oleskeluhuonetta.


                                                                 ***


“Minä vain vihaan Hermione Grangeria!” Sanoin. Tehostaakseni sanojani läimäisin kädelläni sohvaa, jolla loikoilin.


 “Shh”, Pansy mumisi, ja silitti otsaani. “Niin minäkin, niin minäkin.” 


 “Granger on sietämätön”, sanoin miljoonannen kerran sinä aamuna. “Jopa sietämättömämpi kuin Potter!” 


 “Niinpä”, Pansy sanoi aitoa inhoa äänessään. Hänen kätensä lakkasi hetkeksi sivelemästä päätäni. “Tietäisitpä vain. Niin ärsyttävä. Aina nenä kiinni kirjassa ja luulee olevansa niiiiin ihana.”


 “Kyllä minä tiedän sen kaiken ihan itsekin, kiitos vain”, tokaisin ärtyneenä. “Minut hän kirosi eilen, jos et satu muistamaan. Ihan tosi, Pansy - ‘tietäisitpä vain’? Kyllä minä taidan tietää! Ja mitä siitäkin seurasi…”


 Pansy uikahti. Melkein kaduin, että olin loukannut häntä, mutta sitten ajattelin taas kirjettä, joka poltteli taskussani. Otin sen esiin, napautin sitä sauvallani ja ojensin Pansylle.

 

 “Polta se lukematta”, sanoin lyhyesti. 


 “Totta kai, hunajapupunen”, Pansy liversi. Suljin silmäni ja annoin pääni olla Pansyn sylissä. Kangas tuntui hyvältä pääni alla. 

 

 Hetken aikaa oli hiljaista, sitten - 


 “AIH!”


 “Minä sanoin lukematta”, muistutin ivallisesti. Pansy hieroskeli silmäänsä, jota sinetti oli pamauttanut. “Nuuskijoidenestoloitsut ovat aika käteviä, eikö?” 


 Pansy ei vastannut, vaan nyyhkytti hiljaa. Otin kirjeen häneltä. Osoitin sitä sauvalla mutisten: “Sytyjo.” Paperi leimahti liekkeihin. Laita lapsi asialle, mene itse perässä, ajattelin laiskasti.


 “Draco”, Pansy sanoi arasti hetken päästä.


 “No sano”, sanoin vähän tarpeettoman tylysti. Olin ollut juuri nukahtamassa. Pansy ei kuitenkaan tuntunut välittävän.


 “Tuletko sinä minun parikseni tanssiaisiin?”


 Ponnahdin pystyyn.

 

 “Mihin?” Tiukkasin. Pansy säpsähti ja sanoi kiireesti: “No, niihin - rehtori Dumbledore sanoi, että -”


 “Koska ne ovat?” Keskeytin. Minua ei kiinnostanut Pansyn epäselvät soperrukset.


 “Kahden viikon päästä”, Pansy vastasi heti.


 Laskeuduin takaisin makuuasentoon. 


 “Voin harkita asiaa, jos minun ei tarvitse pelätä sinun nuuskivan kirjeitäni enää”, sanoin kylmästi. “Siinä on, Pansy kulta, semmoinen pikku asia kuin kirjesalaisuus.”


 “Ei tarvitse, Draco, ei tietenkään tarvitse”, Pansy vakuutti silmät kyynelissä.


 Minulle tuli huono omatunto ja heti sen perään iski ankara ärtymys Pansylle, joka oli saanut minut tuntemaan huonoa omaatuntoa.


 “Siinä tapauksessa - katsotaan”, sanoin lyhyesti. Pansy huokaisi, harmista tai helpotuksesta, sitä en tiennyt.


 Olimme hetken taas hiljaa. Pansy siveli otsaani ja minä makasin paikallani. Olin nukahtamassa. Jostakin syystä tajuntaani alkoi ilmestyä ruskeita majavia. Olipa omituinen uni.


 “Draco”, Pansy sanoi herättäen minut.


 “Mitä nyt taas?” Ärähdin. Pansy säpsähti.


 “Sinun pitäisi lähteä partioimaan muiden valvojaoppilaiden kanssa”, hän sanoi urheasti.

 

 Läimäytin tyynyä nyrkilläni ja kiroilin.


Kommentit

  1. Sanoin jo Wattpadissa (käykää seuraamassa Esteriä @sanapisaroita, itse olen @anni-lukutoukka), mutta IHANA! Yleensä en jaksa lukea fanifiktioita, mutta tätä jaksan. Koukuttava, kaunis, ja hyvin kirjoitettu! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pysty vieläkään sisäistämään, mutta KIITOS! 💕

      Poista
  2. Saat tarinan kuulostamaan siltä, että se olisi suoraan Harry Potter- maailmasta repäisty! Upeaa! Älä kiltti koskaan lopeta kirjoittamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, en pystyisi lopettamaan kirjoittamista ikinä, se on osa minua, persoonaani ja identiteettiäni! Mutta kiitos, kiitos niin paljon näistä sanoista <3

      Poista
  3. Tätä tarinaa on ihanan lukea, se on kirjoitettu tosi taitavasti! Kun luku loppu ja tähän tuli kommentit, tuntu kun musiikki olis loppunu, kun tarina ei enää jatkunukkaanXD! Meen HETI lukemaan seuraavan luvun, jos se on tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tooooooosi paljon 💙💦 Mä en ole tainnut laittaa sitä viimeisintä lukua tänne, mutta voin kyllä laittaa sen jossain vaiheessa!

      Poista
  4. Mä rakastan Harry Potteria ja voit arvata mun ilmeen, kun näin tän! Ehdottomasti toivoisin, että tulisi lisää <3
    Muuten, tarviiko mun kysyä sulta lupa, jos kirjoittaisin HP fani fictiota mahdollisesti tulevaan blogiini? En siis tietystikkään matkisi ja kirjoittaisin erilailla, eri tilanteissa yms. , mutta tarviiko siihen luvan? Tää olisi tärkeä tieto��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääää, ihanaa että pidit <3 Ja tietenkään ei tarvii, hp fanifictio ei ihan ole mun idea ;) Odotan innolla sun blogin lukemista!

      Poista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Kirjallisuuden hahmoja #3 - Harry Potter- shipit