Yöpukuenkeli

 No niin, heips!

Tämän tarinan kirjoittaminen oli rankka projekti. Kirjoitin tätä varmaan tunnin, vaikka tämä onkin lyhyt.

 Ehkä surullisin tarinani ikinä, ja te tiedätte, että se on paljon. Minun tarinani ovat aina surullisia.

 Jos joku tuntee pientäkään surullisuutta tätä lukiessaan, olen onnistunut. Jos ei... No, ei aina voi onnistua. 

 Tervetuloa yhden harvinaisen Esterin lyhyttarinan pariin!


Kuva: Pixabay



Yöpukuenkeli

Isä oli todella hyvällä tuulella sinä päivänä, jona Saga, Aada, äiti ja isä muuttivat uuteen taloon. Hän paistoi uudessa, kirpparilta ostetussa ja melkein kiiltävässä grillissä pihviä ja pekonia.

 Äiti kantoi pahvilaatikoita autosta sisälle ja purki niitä. Isä käänteli pihvejä grillissä ja kutsui hellästi Sagaa tyttösekseen. 

 Sagalla oli hyvä olo. Kevyt ja onnellinen. Huoleton.

 Kaikki järjestyy. Isä oli muuttunut. Tämä isä ei enää koskaan olisi pelottava, ei enää koskaan satuttaisi äitiä eikä Sagaa. 

 Illalla isä lähti pois. Hän sanoi menevänsä ostamaan jäätelöä jälkiruoaksi. 

 Äiti ja Saga ja Aada odottivat. He odottivat ja odottivat, kunnes Aada alkoi itkeä hermostuksissaan.

 "Aloitetaan me jo ruoka", äiti sanoi lopulta kireällä äänellä.

 Niinpä he söivät. He söivät hitaasti. Ehkä kaikki halusivat antaa isälle tilaisuuden. Tilaisuuden tulla takaisin jäätelö mukanaan ja sanoa, että keskustassa oli ollut ruuhkaa.

 Mutta hän ei tullut.

 Ei hän koskaan tullut.

 Äiti laittoi Sagan ja Aadan nukkumaan. Uusi huone tuntui vieraalta, kun Saga meni makaamaan omaan sänkyynsä.

 Äidin hiukset pyyhkivät Sagan kasvoja. Ne tuoksuivat hiusväriltä. Äidillä oli kauniit hiukset. Äiti oli kaunis.

 Saga oli tuntevinaan kyynelen putoavan hänen poskelleen. Eikä se ollut hänen omansa.

 Hän rutisti äitiä tiukasti. Tavallista tiukemmin.

 He halasivat pitkään. Lopulta äiti päästi irti ja lähti. Saga puristi silmänsä kiinni. Hän yritti nukahtaa. Hän kuunteli hiljaisuutta ja väitti itselleen, että kaikki oli hyvin.

 Juuri, kun hän oli saamassa itsensä nukkumaan, hän kuuli kolinan. Ovi kävi. Raskaat askeleet keittiön lattiaa vasten.

 Saga tiesi, miltä isä näytti. Miten hän käveli omituisen huojuvasti. Miten hän haisi omituiselta. Ei yhtään omalta isältä, vaan siltä vieraalta. 

 Saga nousi ylös sängystä. Lattia tuntui kylmältä. Hän avasi oven ja hiipi hiirenhiljaa toiseen huoneeseen.

 Aada nukkui. Pikkusiskon kultaiset kiharat valuivat tyynyliinan päälle. Hänen suuret, siniset silmänsä olivat kiinni.

 Sisko ei tiennyt mitään siitä, mitä alakerrassa tapahtui.

 Saga sulki oven ja laittoi lukon kiinni. Vain yhdessä huoneessa oli lukko, ja Saga oli vaatinut, että se olisi Aadan huone. 

 Hän meni Aadan viereen sängylle.

 Hän suojelisi Aadaa. Isä ei koskaan, koskaan, koskaan satuttaisi häntä.

 Aada oli vasta viisi.

 Aada ei vielä ymmärtänyt. 

 Aada ei vielä pelännyt.

 Aada ei vielä valvonut öisin ja kuunnellut ääniä.

 Ja Saga halusi suojella häntä. Säästää hänet siltä kaikelta. 

 Saga makasi sängyllä, poski siskon poskea vasten. Kyyneleet pulppusivat äänettömäni hänen silmistään. Hän kuunteli äidin huutoa ja peitti varovasti Aadan korvat.

 "Nuku, sisko", hän kuiskasi. "Äläkä herää tähän kylmään maailmaan. Herää jossakin, jossa voit olla onnellinen. Jossa on paljon yksisarvisia, joilla voit ratsastaa. Jossa joet ovat suklaata. Jossakin, jossa isät ovat kilttejä ja ottavat syliin. Eivätkä ikinä lyö."

 Lopulta Saga nukahti. Hän näki unta siitä kauniista maailmasta, jonka oli varannut Aadalle. Unessa he leikkivät siellä yhdessä ja poimivat kukkasia.

 Unessa kaikki oli hyvin.  

Kommentit

  1. No huh-huh... En voi käsittää miten joku voi kirjoittaa näin uskomattoman hyvin. Teksti herätti tunteita, kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset kommentit piristävät mun päivää todella paljon, joten kiitos itsellesi ihanista sanoista 💕

      Poista
  2. Luen tätä uudestaan ja uudestaan suu auki ja naamallani miten-joku-voi-kirjoittaa-näin-ihanan-tekstin-ilme. Tämä on niin lyhyt, mutta tässä oli niin paljon tunnetta. Kiitos Ester tästä lyhyestä mutta ainutlaatuisesta lukukokemuksesta!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääh, ihana kuulla, että pidit siitä niin paljon! Kiitos, ihana olet <3

      Poista
  3. Niin kaunis, niin kaunis, niin kaunis. Niin ihana, upea, herkkä, surullinen, ihana. Usein kirjoitan jonnekin "sanoinkuvaamattoman tai en osaa sanoin kuvailla", mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun en oikeasti voi kuvailla sanoin, kuinka ihana tämä on. Sanon vain, että tämä. on. i-h-a-n-a! <3 <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä alan kohta itkemään, kun nämä teidän kommentit on näin ihania! En voi muuta sanoa kuin KIITOS, potenssiin satamiljoonaa!

      Poista
  4. Tämä tarina oli ja on edellenkin niin kaunis! Rakastan surullisia tarinoita ja tämä oli juuri täydellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oihh, ihanaa, että olet pitänyt tästä! Kiitos!

      Poista
  5. Iiiiiihaaanaaaa! Jep, mähän siis en ole sanonut sitä koskaan ennen, mutta sanoinpahan nyt kuitenkin :D Mä vaan RAKASTAN tätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sähän et ole sitä maininnut koskaan ennen... :D Mut kiitos!!!!!!

      Poista
    2. Pakko myöntää, että kun tulin kohtaan "jossa isät ovat kilttejä ja ottavat syliin", aloin melkein itsekin itkeä 😅

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa jos kommentoit! Kaikki kommentit ovat tervetulleita ja merkitsevät minulle todella paljon ❤️ Otan vastaan niin kehuja kuin kritiikkiäkin, jos se on annettu ystävällisesti! Jos kommentointi ei onnistu, voit kertia ajatuksiasia postauksistani sähköpostiviestillä: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Kirjallisuuden hahmoja #3 - Harry Potter- shipit