Olipa kerran - Esterin tarinoita

Moiiijj! Tämänkertainen postaus on... runo. Niitä ei olekaan ollut pitkään aikaan. Pitkän tauon aikana sain muutenkin paljon ideoita julkaisuihin, joten nyt yritän ehtiä laittamaan niitä parhaani mukaan. Ainu ongelma on, että mulla on niin paljon kaikenlaista menossa kirjoittamisen suhteen (blogi, oma kirja, Wattpad-jutut), että en ehdi saada mitään valmiiksi. Ideoita kuitenkin on, joten kai tämä tästä.  Tähän runoon sain idean torstaina. Kaikki ideat tulevat aina torstaina, koska uskonnon tunti aamulla on niin tylsä, että haluaisin vain nukkua. Jotta en nukahda, kirjoittelen vihkooni kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Viime torstaina hätkähdin huomaamaan, että olin kirjoittanut vihkoon tämän, ja tässä se nyt on, olkaa hyvä.. Ja ei, tämä kuva ei liity mihinkään, satun vain pitämään tästä 🙈 Saat minut tuntemaan että vaikka olen   Epätäydellinen olen tarpeeksi. Säröillä en ole rikki. Alhaalla  en ole pohjalla. Rikkinäinen  en ole korjauskelvoton.

  Moi vaan. Ei ole motivaatiota kirjoittaa tähän alkuhöpinöitä. Sori taas, kun olin näin pitkään poissa. Heiiiips! Me oltiin käyty suunnitelma läpi tuhat kertaa. Tai no, Pimeyden lordi selitti sen ehkä kerran, mut onneks toiset helppi mua. Mä en pysyny kärryillä ensimmäisellä kerralla. Se se oli mun ongelma Tylypahkassaki; en ikinä tajunnu yhdellä selityksellä. Lopulta mä sit jätin koulun kesken, ku en mä siellä pärjänny.  Sillo mä löysin tieni Pimeyden lordin luo. Tai Lucius Malfoy mut sinne johdatteli. Se keksi mulle hommaa, kun olin kuustoistavuotias penska ja suositteli mua pikkujuttuihin. En mä vielä sillo osannu olla kiitollinen, mut nykyään sitäkin enemmän.  Ja nyt mä oon tässä, kaikkein luotetuimpien kuolonsyöjien joukossa tekemässä kaikkein tärkeintä tehtävää. Täs on Harmaaselkä, molemmat Lestranget, Kalkaros ja Malfoy. Oliskohan se sillon aikanaan arvannu, et me vielä tehtäis tätä yhdessä?  Meidän pitää oottaa ja pysyy piilossa. Pimeyden lordi menee sinne ja tappaa sen penska

  Tervetuloa!! Hyvää uutta vuotta, joka alkoi jo ikuisuuksia sitten :D  Joulukuun aikana oon saanut teiltä kaikilta monia, ihanan erilaisia tekstejä tähän uuden vuoden haasteeseen. Mun täytyy tähän alkuun sanoa, että ne on kaikki ollut aivan ihania ja upeaa luettavaa.   Kun kirjoitin alkusanoja tähän haasteeseen, lupasin, että tässä yhteenvedossa on kaikkien teidän tekstit ja mun ajatuksia niistä. En ole syömässä sanojani nyt, vaan tässä tulee! Aloitetaan! Annin teksti, Julkinen kirje vuodelle 2022 Vastaanottaja: Suuri 2022  Osoite: Tulevaisuus jossain siellä, mihin me emme vielä yllä   Hyvää päivää, 2022!  Olet pian täällä, olet pian meidän ihmisten keskuudessa.  Odotamme sinua innolla ja samaan aikaan kauhulla, uudesta vuodesta kun ei voi koskaan tietää. Tuotko elämäämme ilon pilkahduksia vai surun hetkiä? Tapahtuuko aikanasi jotain ihmiskuntaa järisyttävää, vai onko valtakautesi tasaisen harmaa? Edeltäjäsi 2021 oli erikoinen vuosi. Se oli samalla elämäni paras ja elämäni huonoin vuo

Voi ei.  Voieivoieivoieivoiei.   Mitä olen oikein tekemässä? Kirjoitan alkuhöpinöitä Tähän Tekstiin.   En kai mä ole julkaisemassa tätä?!  Okei, ilmeisesti mä olen. Wou.   No joo. Te kaikkihan tiedätte, että mä olen parantumaton romantikko. No, olihan se vain ajan kysymys, koska tänne blogiin ilmestyisi ensimmäinen romanttinen teksti.  Tässä se nyt on...   Kaipaan on sellainen teksti, jota rakastaisin jonkun muun kirjoittamana, ja joka on musta niin kiusallinen, koska kirjoitin sen itse.  Mutta, koska sinä siinä luet tätä tekstiä, olen ilmeisesti kuitenkin painanut sitä Julkaise-nappulaa. Uskomatonta.  Päästän sut lukemaan. Voitte vapaasti kommentoida, kuinka kiusallinen tämä oikein oli. Tosiaan piilotin tän välissä, mut nyt tää on taas luettavissa, jos ketään kiinnostaa :)    Kuva: Pixabay Kaipaan Pelkään mennä nukkumaan. Pelkään tummia öitä, joina yksinäisyys puristuu kaulani ympärille. Pelkään että aamu ei tulekaan.  Niinä öinä minä kaipaan. Kaipaan syyssateiden kuiskintaa. Kaipaan

  Kuva: Pixabay Moijj! Jotkut teistä tietää - okei, kaikki teistä tietää -, että mä kirjoitan Dramione-fanifiktiota Wattpadiin ja julkaisen sitä silloin tällöin myös täällä. Rakastan erilaisia Harry Potter shippejä, joten tässä tulee.. Jätin Dramionen tahallani tästä pois, koska kaikki te tiedätte jo, että se on musta shippinä ihan paras!  Yritin kirjoittaa tähän erilaisia shippejä, sellaisia, joista pidän, ja sellaisia, joista en pidä. Nauttikaa! 1. Drarry ~ Draco + Harry Pakkohan tämä oli ottaa mukaan, koska Drarry on ehkä suosituin Pottershippi ikinä. Ja se on PALJON.  Ymmärrän kyllä, mikä Drarryssä kiehtoo. Varmaan se sama, jonka takia pidän niin paljon Dramionesta. He vihaavat toisiaan niin paljon, että on oikeastaan melkein pakko kysyä, onko se enää aitoa? Tai siis rakkaudesta se hevonenkin potkii ja niin edelleen.  Mutta oikeasti. Harry ja Draco? Uskotteko, että he pystyisivät rakastamaan toisiaan lopulta? Tai siis - no - mä en usko, sanokaa mitä sanotte.   Tai kuvitelkaa heidän