Hyvää uutta vuotta-kirjoitushaasteen LOPPUTULOKSET!!!

 


Tervetuloa!! Hyvää uutta vuotta, joka alkoi jo ikuisuuksia sitten :D

 Joulukuun aikana oon saanut teiltä kaikilta monia, ihanan erilaisia tekstejä tähän uuden vuoden haasteeseen. Mun täytyy tähän alkuun sanoa, että ne on kaikki ollut aivan ihania ja upeaa luettavaa. 

 Kun kirjoitin alkusanoja tähän haasteeseen, lupasin, että tässä yhteenvedossa on kaikkien teidän tekstit ja mun ajatuksia niistä. En ole syömässä sanojani nyt, vaan tässä tulee! Aloitetaan!





Annin teksti, Julkinen kirje vuodelle 2022


Vastaanottaja: Suuri 2022 

Osoite: Tulevaisuus jossain siellä, mihin me emme vielä yllä

 

Hyvää päivää, 2022! 

Olet pian täällä, olet pian meidän ihmisten keskuudessa. 

Odotamme sinua innolla ja samaan aikaan kauhulla, uudesta vuodesta kun ei voi koskaan tietää. Tuotko elämäämme ilon pilkahduksia vai surun hetkiä? Tapahtuuko aikanasi jotain ihmiskuntaa järisyttävää, vai onko valtakautesi tasaisen harmaa?

Edeltäjäsi 2021 oli erikoinen vuosi. Se oli samalla elämäni paras ja elämäni huonoin vuosi. Tänä vuonna tapahtui jokaiselle paljon asioita, niin huonoja kuin hyviäkin. Tuleeko kaudestasi samanlainen kuin tästä vuodesta, vai oletko aivan toista maata? 

Saisinko esittää toiveen? 

Voisitko, arvon 2022, tuoda tuliaiseksi vähän iloa meille ihmisille? Voisitko suoda meille hyvän vuoden, tai edes hyvän alun vuodellesi? Olisiko mahdollista, että täällä Maallamme jylläävä pandemia laantuisi ja voisimme elää vapaampaa elämää? 

Odotan sinua, 2022. Monet muutkin odottavat, odottavat myös uutta vuotta. 

Uusi vuosi on aina merkittävä tapahtuma. Silloin ammutaan värikkäitä raketteja, valvotaan myöhään ja katsellaan pimeää, tähtien täyttämää taivasta. 

Taivaan lisäksi katselemme silloin yhdessä jotain muutakin; katsomme tulevaisuutta. Mietimme, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mitä kerron keinutuolissa istuessani 80-vuotiaana lapsenlapsilleni aikakaudestasti? Muistelenko hymyillen tapahtumiasi, 2022, vai kauhistelenko sinua? 

Oletko jo suunnitellut vuottasi? 

Mietin kovasti, kuinka aiot sen viettää. Tuupitko ihmisiä kohti surullisia tapahtumia ja mustaa pimeyttä, vai asetutko kallionkielekkeen eteen suojaamaan meitä putoamiselta? Uskon, ja toivon yli kaiken, että suojelet meitä. Suojelet meitä putoamiselta ja horjahtamiselta. 

Pian me hyvästelemme nyt kuluvan vuoden ja toivotamme sinut tervetulleeksi. En osaa vielä päättää, mitä mieltä olen tulostasi. Ehkä suren vuoden 2021 loppumista, ehkä hyppään innolla tulevaan. 

Emme voi tietää, mitä tuleman pitää. Annamme uuden vuoden lupauksia ja suunnittelemme elämäämme aikakautenasi, hyvä rouva (tai herra) 2022. Se on oikeastaan turhaa. Teet miten haluat, et kuuntele meitä. En ole varma, onko se hyvä vai huono asia. Toivon, että hyvä. Toivon, että olet meille suotuisa. 

 

Toiveikkain terveisin täältä nykyisyydestä, 

Anni.


Rakastan sitä tapaa, jolla Anni kirjoittaa tässä! Se saa tunteen, että 2022 on juuri tässä, käsillä, puhuteltavissa. Minulle tästä ihanasta tekstistä tulee tunne, että 2022 on pieni, tummatukkainen tyttö, vikkelä ja vielä tietämätön siitä, mitä tulee tehneeksi meille ihmisille vuoden aikana. Ihmiset ovat hämillään, mitä 2022 tuo tullessaan, mutta jollakin omituisella tavalla tämä teksti saa mut ajattelemaan, että itse vuosikaan ei aivan varmaksi tiedä. Sekin on joka tapauksessa vielä nuori. Joulukuussa se on vanha ja viisas nainen, joka antaa neuvoja tulevalle vuodelle, mutta Tammikuun koittaessa se on vielä kokematon.

 

Joo, varoitus ensi kommentteihin: Saan aina erilaisista teksteistä todella vahvoja tuntemuksia, mitä vahvempia, sen parempi teksti. Niinpä älkää ihmetelkö, jos minulle tulisi todella selkeitä kuvia mieleen, kun luen tekstejänne. 😅



 

 Siljan teksti, Ilotulitusten valossa


Sädetikku kipinöi kädessäni. Se oli kaunis näky. Sen takana oli hiekkakenttä ja monia ihmisiä. He olivat siellä odottamassa. Tarkistin ajan kännykästäni. 23:54. Pian. Pian olisi keskiyö. Eikä mikä tahansa yö. Tänä yönä, vuosi vaihtuisi. Tämän yön jälkeen, en enää koskaan kirjoittaisi päiväkirjaani, päivämäärän perään lukua 2021.

Sädetikkuni paloi loppuun juuri sopivasti. He alkoivat laskea. 

10,9,8,7,6,5,4,3,2,1… 

Ilotulitukset räiskyivät. Värien sekamelska. Kaunis mutta äänekäs. Enimmäkseen kaunis. Mekin ilotulitimme. Punaisia, sinisiä, vihreitä, kaikenvärisiä räjähdyksiä taivaalla. Ne olivat niin kauniita. Joka vuosi hämmästyin niitä uudestaan. Niin tänäkin vuonna. Tänä vuonna.

Vuonna 2022.

Oli vuoden 2022, ensimmäinen päivä.

Ainakin se alkoi hyvin!


Bravo! Ei mitään lisättävää. Tämä teksti on kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen. Se on niin kaunis, niin kaunis kaunis kaunis kaunis kaunis kaunis, kauniimpi kuin tuhat ilotulitusta. Se on säkenöivän loistava, uskomaton! Silja on mielettömän lahjakas kirjoittaja, ja kun 2nyt saan tilaisuuden, haluan sanoa, että hänestä tulee takuuvarmasti vielä kirjailija. Silja on ehkä lahjakkain kirjoittaja, jonka toistaiseksi tunnen (tarkoitan nyt tuntemista, en tietämistä), vaikka hyvälle kakkossijalle pääsee kyllä Anni. Mutta no, tämä ei enää liity tekstiin, joka tapauksessa, aivan ihana!! 




Ophelian teksti, Uusi alku



Ilotulitusten pauke kuului jostain kauempaa.

Näin silti eriväristen sarjojen elon taivaalla.

Ne olivat kauniita. Samaan aikaan vaarallisia. Lasten nauru. Ilo, jota minulla ei ollut. Miksi?

Miksi sitä ei ollut kaikilla? Ei ollut ikinä ollut.

Oliko uusi vuosi huono asia? Kaikki muuttuisivat. Mutta muuttuvatko asiat parempaan. Vai sinne toiseen.

Huonompaan.

Muutunko minä?

Muuttuvatko kaikki uudenvuoden mukana?

Olemmeko vaarassa? 

Yksinäisyys painaa paljon. Se on raskas taakka kantaa pitkää matkaa yksin. Siksi tarvitsisin jonkun rinnalleni.

Tukemaan.

Auttamaan, kun meinaan kaatua. Kun horjun elämän mutkaisella tiellä.

Onko uusi vuosi sittenkin se, mitä kaipaan?

Ehkä se toisi parannusta elämääni. Voisin aloittaa kaiken alusta. Mutta onko sittenkin vain parempi pysyä vanhassa.Turvallisessa, joka ei enää olekaan turvallinen.

Onko meidän pakko muuttua?

Vai sitäkö kaikki haluavat? Minä en. En halua muuttua. Mennä muiden mukana. 

Mieluummin jäisin yksin jäätymään lumihankeen.

Niin kauan, kunnes huuleni sinertäisivät kylmyydestä ja sormeni olisivat kelvottomat liikkumaan. 

Täytyykö mennä?

Hypätä kuilun toiselle puolelle. Uuteen vuoteen. Se pelottaa.

Uusi.

Toivotaan, että se on toivomani uusi alku. 

Kaikelle.

Tästä tekstistä tuli todella voimakkaita tunteita. Varsinkin lause, 'olemmeko vaarassa?', yhtäkkiä, ei oikeastaan mitenkään pohjustettuna... Se nosti ihoni kananlihalle. Se kuulosti siltä, että henkilöllä oli syystä tai toisesta TODELLA iso intuitio, että he ovat vaarassa, ja hän tajusi sen tuolla hetkellä. Sellaisiin tunteisiin pitäisi yleensä luottaa, ainakin minä luotan. Minulla on myös tunne, että Kaipauksen (joka on Ofen paras tarina ja aivan IHANAAAAA) Aniella olisi voinut tuntea uutena vuotena jotakin tällaista. Että hän ei halua mennä eteenpäin, ei ilman Heleniä. No, joka tapauksessa, aivan uskomaton, teksti, joka itketti minua... Nautin tästä! Kiitos!



Oonan teksti, Uuden vuoden aamu


Väriloisto. Kirkas kuin avaruuden kirkkain tähti. Kuitenkin luonnoton. Ruudin ja palaneen haju. Luonto vain kärsii. Miksi pitäisi keskittyä tähän. Ihmisten tekemiin räjähteisiin. Miksi ei voisi olla kuin sen pitäisi. Miksi uusi vuosi on muka juhlimisen aihe. Eikö silloin pitäisi surra mennyttä vuotta? Tämä kaikki on niin käsittämätöntä. Ihmiset eivät tajua. Vanhat tutut jutut jäävät taakse ja uusi vuosi tuo vain tuskaa. Uudessa vuodessa voi ollakin iloja. Mutta ne unhoittuvat. Kuka niitä muistaa. Vain surua ja murhetta. Miksi tämä kaikki on näin. Uuden vuoden aattona pitää juhlia. Muttei uutta vuotta. Vaan muistella vanhaa. Mitä hyvää ja pahaa se teki. Ei vaan odottaa uutta joka voi olla vielä pahempi. Tai voihan se olla parempi. Mutta jos ei ole. Pitäisikö siltikin juhlia, jos tietää, että se on huonompi. Uutena vuonna pitää juhlia edellistä eikä tulevaa. Tulevaisuuskin voi olla iloinen ja onnellinen, mutta aina se ei ole. Jos juhlitaan vain tulevaa, eikö silloin menneisyys unohdu?

En ihan tarkalleen tiedä, mitä ajattelen tästä. Pidän tästä, ehdottomasti, pidän siitä, että näkökulma uuteen vuoteen on erilainen. Toisaalta koen kyllä olevani eri mieltä kirjoittajan kanssa. Minusta uuden alku on aina asia, jota kannattaa juhlia. Itse juhlin jopa uutta kuukautta tai uutta viikkoa. (Tosi on, teen usein uuden kuukauden lupauksia 😅) Tämä teksti sai minut surulliseksi. Se sai minut tuntemaan pahaa oloa. Vielä uudestaan luettuna, pitkän ajan jälkeen sillä oli sama vaikutus. Siispä tämä teksti on onnistunut ja voimakas, koska se aiheuttaa minussa noin selvän tuntemuksen! Joka tapauksessa, todella hyvä!



Ainon (Tarinataidetta ja tarinatiedettä-blogista) teksti, Kirjoittamiseen liittyviä uuden vuoden lupauksia - valitse itsellesi sopiva

1. Kirjoitan joka päivä. Jos noudatat tätä, kirjoittaminen muuttuu paljon helpommaksi ja sinä 365 kertaa paremmaksi kirjoittajaksi.

2. Opettelen kirjoittamaan (tähän joku, mitä et vielä osaa kirjoittaa, vaikka runoja). Näin saat taas yhden kirjoittamisen lajin haltuusi.

3. Keskityn kielioppiin. Jos kielioppi ei ole vielä aivan hallussa, tämä on täydellinen uudenvuodenlupaus.

4. Kirjoitan (joku numero, vaikka neljä) tarinaa (tähän joku kieli, mitä opiskelet koulussa tai kotona tai osaat muuten vaan – äidinkielesi ei käy). Tarinoiden kirjoittaminen vieraalla kielellä on ihan hauskaa. Niiden ei tarvitse olla kovin hyviä!

5. Kommentoin enemmän muiden tarinoita. Näin muutkin kehittyvät paremmiksi kirjoittajiksi, ja kun etsit huomioitavaa muiden tarinoista, opit myös huomaamaan virheet omistasi.

6. Luen enemmän. Lukemalla oppii myös kirjoittamista!

7. Kirjoitan enemmän. Kannattaa jotenkin määritellä, mikä on sinulle ’enemmän’.

8. Jatkan kirjani kirjoittamista. Jos sinulla on jokin kirja on kesken, on tämä hyvä lupaus.

9. Kuvitan tarinoitani enemmän. Kuvat ovat joskus kivoja myös tarinan keskellä.

10. Kirjoitan kirjan. Ei lisättävää.

Rakastan tätä! Pidän myös siitä, että tämä teksti on erilainen kuin muut. Tässä on otettu käyttöön se, että alkusanoissa sanoin, että tekstit saavat olla mitä vain maan ja taivaan välillä, kunhan liittyy uuteen vuoteen. Nämä lupaukset ovat todella hyviä, ja varmasti tekevät sinusta paremman kirjoittajan. Lupasin itselleni, että kirjoitan joka päivä (tosin mietin vielä, pitäisikö siihen ottaa joku tietty sanamäärä), ja että kirjoitan kirjan. Se tosin on iso projekti. Molempiin lupauksiin sain idean tästä postauksesta, joten kiitos siitä, Aino!



Niittykarvan teksti, (ei nimeä)


Ensi vuonna olisi hauska oppia uimaan tai lentämään lentokonetta. Tuota vaarallista ja täydellistä konetta. Oppia laskemaan matikkaa tai ehkä sukeltamaan. Kun uusi vuosi saapuu haluan juhlia sitä sädetikuilla ja raketeilla. Luen ehkä kirjan tai pari. Tämä vuosi kului ilosesti ja surullisesti. Toivottavasti uusi vuosi on samanlaine.


Rakastan tässä tekstissä sitä, millaisen yllätyksen alku tuo. "Ensi vuonna olisi hauska oppia uimaan tai lentämään lentokonetta". Oppia uimaan? Aika monet ihmiset nyt osaavat uida. Se ei ole iso asia. Ja lentämään lentokonetta? Siitä tule vähän sellainen öö, oletko tosissasi?-olo. Kaksi täysin päinvastaista toivetta laitettuna suoraan peräkkäin, se on minusta ehdottomasti parasta tässä tekstissä!



Tacon teksti, Sammuneet Sädetikut


Katsoin häntä kylmästi. Vielä pidin hänen käsistään kiinni, mutta ne eivät lämmittäneet. Puristin niitä, mutta sekään ei auttanut. 


Mikään ei auttanut. 


Olin menettänyt hänet. 


Häntä ei saa takaisin.


Olin yksin.


Seisoimme keskellä suurta kalliota, jonka edessä kohosi kaupunki. Uusivuosi. Ilon juhla. Muille. Ei meille.


Vaikka ei enään ollut mitään ‘meitä’…


Kyyneleet nousivat silmäkulmiini. Kuka voisi nauttia tästä erityisestä yöstä nyt, kun - 


Tunteet estivät minua ajattelemasta selvästi. 


Se olis yksi ja sama sekamelska ja kaikki tunteet päällekäin. 


Koska - 


ei… 


En tahtonut ajatella sitä. 


Hän katsoi minun silmiin. Vältin katsetta, sillä tiesin että se satuttaisi. 


Niin


Satuttaisi


Sitä hän on aina tehnyt minulle!


Mutta silti… 


Pian olisi jo uusivuosi ja… 


“Tiedän että se sattuu mutta -” Hän aukaisi suunsa. 


Suuntasin häneen katseeni. 


Tämä ei ollut mitään lempeää, ei mitään rakkauden kaltaista. 



Alhaalla loistivat sädetikut. 


Pian hetki koittaisi. 


“Daniela! Sinun täytyy ymmärtää!” Hän yritti vedota ja painoi huuleni omilleen. 


Se ei ollut täynnä rakkautta


kuin kuuluisi


vain särkynyt muisto


kaikesta.


Vedin itseni kauemmas. Inho ja kylmät väreet yhdistyivät ja saivat minut tärisemään. 


Hän painoi minut vasten itseään. 


Menin mukana - mitä muuta voisin? 


Rakastin, 

mutta en rakastanut. 


“Daniela…” Hän mumisi ja puristi käsiäni. 


Muut alkoivat huutaa alhaalla -  uuden vuoden onnesta. Tämä ei ollut onnea. Tämä oli


vihaa.

Inhoa.

Huutoa.

Surua.

Kyyneliä.


Ja rakkautta-


Ei. Oikeastaan sitäkin. 


Irrottauduin hänestä, ja katsoin vielä viimeisen kerran silmiin. 


Sitten minun oli pakko kääntyä. 


Hänen askeleet loittonivat. 


Samaan aikaan värit lähtivät ympäriltäni. 


Huudot.

Räiskyvät ilotulitteet. 

Onnen kirkaisut. 

Sädetikkujen loisteet. 

Varjot. 

Valot. 

Ilon värit. 


Maailma juoksi minua pakoon - 


minun rakkauttani


Pian hänen askeleet katsoivat metsään takanamme. 


Tiesin etten kuulisi niitä koskaan. 


En kuulisi huutoa 

enkä itkua. 

En kuulisi hänen ääntä enkä -


Tuntui kuin koko maailma olisi sammunut


-


Myös intohimoisesti palaneet sädetikut.



Voiko tällaisesta tekstistä nimetä yhtä parasta asiaa? Ei taida voida. Sori Taco.

Tämä teksti oli... no... Ei tällaiselle ole olemassa sanaa. Ei yksinkertaisesti ole olemassa sanaa, joka kuvailisi sen tunteiden ilotulituksen, joka mussa kävi, kun luin tätä. Kaikkihan te tiedätte että rakastan romanttisia ja surullisia tekstejä, ja tämä oli molempia. Tämä upposi minuun kuin veitsi voihin. Ihanaa, ihanaa, ihanaa, Taco ❤️




Ainon (Cherryn blogista) teksti, Uuden vuoden ilta


On uusivuosi.

Täynnä odotusta,

jännitystä, iloisuutta,

Epätietoisuutta, kauneutta,

surua ja iloja.

Raketit värikkäinä räiskyvät, kovaan ääneen paukkuvat.

Sädetikut sähinöivät,

palavat loppuun,

Ilta loppuu, alkaa keskiyö,

on uusivuosi
on uutta tulossa, sen tietää jok’ikinen.


No hei, onhan tämä nyt ihana. Parasta tässä on selvästi loppu. En tiedä, onko se tarkoituksellista, mutta ainakin minulle tulee sädetikuista, jotka palavat loppuun ajatus siitä, miten uuden vuoden aikaan tämä vuosikin tavallaan palaa loppuun. Pidän myös siitä toiveikkuudesta, jota tässä on koko tekstin ajan. Siihen on hyvä lopettaa tämä postaus; hyvää uutta vuotta kaikille!





Huomautus loppuun: Saattaa kestää, ennen kuin postaan seuraavan kerran. Ei ole varmaa, mutta älkää ihmetelkö, jos en postaa johonkin aikaan. Ilmoittelen kyllä jotain Infopisteelle, joten seurailkaa sitä! Heippa!



Kommentit

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Kirjallisuuden hahmoja #3 - Harry Potter- shipit