Kaipaan

Voi ei.

 Voieivoieivoieivoiei. 

 Mitä olen oikein tekemässä? Kirjoitan alkuhöpinöitä Tähän Tekstiin. 

 En kai mä ole julkaisemassa tätä?!

 Okei, ilmeisesti mä olen. Wou. 

 No joo. Te kaikkihan tiedätte, että mä olen parantumaton romantikko. No, olihan se vain ajan kysymys, koska tänne blogiin ilmestyisi ensimmäinen romanttinen teksti.

 Tässä se nyt on...

 Kaipaan on sellainen teksti, jota rakastaisin jonkun muun kirjoittamana, ja joka on musta niin kiusallinen, koska kirjoitin sen itse.

 Mutta, koska sinä siinä luet tätä tekstiä, olen ilmeisesti kuitenkin painanut sitä Julkaise-nappulaa. Uskomatonta.

 Päästän sut lukemaan. Voitte vapaasti kommentoida, kuinka kiusallinen tämä oikein oli.

Tosiaan piilotin tän välissä, mut nyt tää on taas luettavissa, jos ketään kiinnostaa :) 
 
Kuva: Pixabay





Kaipaan

Pelkään mennä nukkumaan. Pelkään tummia öitä, joina yksinäisyys puristuu kaulani ympärille. Pelkään että aamu ei tulekaan.

 Niinä öinä minä kaipaan. Kaipaan syyssateiden kuiskintaa. Kaipaan viileää, valkoista kesäyötä. Kaipaan kevään ensimmäistä sinivuokonnuppua ja sitä hetkeä, kun lumi sulaa pois ja elämä voittaa.

 Tai en minä noita kaipaa sittenkään.

 Minä kaipaan jotakuta, joka osoittaisi sen nupun minulle. Joka tanssisi kanssani juhannustulen äärellä. Joka silittäisi hiuksiani. Jonka kanssa istuisin rannalla.

 Kaipaan rakkautta.

 Minä tarvitsen jonkun, joka rakastaa minua. Edes yhden ihmisen, jolle minä merkitsen jotakin. Jolle olen tärkeä.

 Haluan jonkun, joka kuuntelee minua. Jonkun, jonka olkapäätä vasten itkeä. Jonkun, jonka kanssa suudella. Jonkun, joka sanoo, että olen kaunis. 

 Jonkun, joka taistelee yötä vastaan puolestani. Hänelle voisin soittaa, kun en kestäisi olla yksin, ja hän tulisi. Me istuisimme ulkona keskiyöllä ja puhuisimme tai olisimme hiljaa. 

 Hänen kanssaan minä en pelkäisi mitään. Minulla olisi kaikki, mitä ikinä tarvitsen. 

 Minä odotan. 

 Mutta hän ei tule.

 Ei koskaan.


Kommentit

  1. Ei, tämä on vaan niin ihana!! Menin ihan sanattomaksi, tämä on niin upea ja surullinen, että melkein itkettää! Okei ei edes melkein�� Mutta ei mitenkään kiusallinen mun mielestä, toki varmaan jos sen itse kirjoittaa niin sitten…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, kiitos, senkin ihana! Tuli niin hyvä mieli tästä kommentista ❤️

      Poista
  2. Rakastan tätä! Ei mun mielestä ollenkaan kiusallinen! Tosin, jos olisin kirjoittanut tuon itse, olisi se varmaan minustakin vähän kiusallista… mutta nyt puhun jostain ihan muusta! Siis tarina oli kaunis ja surullinen ja vielä kerran kaunis! Varsinkin loppu!❤️

    VastaaPoista
  3. Eikä, niin ihana!! Oot niin hyvä kirjottamaan!! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Kirjallisuuden hahmoja #3 - Harry Potter- shipit