Kertomus kaapista + Valkoinen Tarinakilpailu!

 Moi kaikki!

Eli tähän alkuun pientä ilmoitusasiaa. OKET on nyt ylittänyt 10 tuhatta näyttökertaa!!!! Oon todella iloinen tästä, Olipa kerran - Esterin tarinoita on noussut todella nopeasti. 25. Lokakuuta mä julkaisin tämän blogin (tosin aiempi blogi oli ollut olemassa sitä ennen, mutta ei siitä sen enempää), ja jo nyt oon saanut todella, todella, todella paljon ihania linkinvaihtoja, kommentteja ja näyttökertoja!

 Mulla on teille yksi aivan erityinen sana: Kiitos 💚

 Tän kunniaksi ajattelin järjestää vähän spessua. 10K on kuitenkin iso merkkipaalu ja näin edespäin. Eli nyt seuraa OKET:n suuri Valkoinen Tarinakilpailu!

 Tarinan idea on kirjoittaa siitä mahdollisimman valkoinen manitsematta kertaakaan sanaa valkoinen. Voitte yrittää esimerkiksi mahduttaa siihen mahdollisimman paljon valkoisia esineitä tai käyttää mahdollisimman paljon synonyymeja sanalla 'valkoinen'. Se voittaa, jonka tarinasta mulle tulee 'valkoisin olo' :D

 Voittaja saa halutessaan kirjoittaa mun kanssa yhteisen tarinan, joka julkaistaan OKET:ssa sekä hänen mahdollisessa blogissa, jos sellaista on. Tarinan kirjoittaminen ei ole pakollista, vaan voin myös keksiä vaihtoehtoisen palkinnon, jos hän niin haluaa.

 Osallistua voi kommenteissa tai sähköpostilla: esterintarinoita@gmail.com

 Tähän loppuun lyhyt tarina!






Se kaappi oli ollut luokan nurkassa niin pitkään kuin kukaan saattoi muistaa. Valkoinen, persoonaton kaappi.


 Sen sisällä oli milloin mitäkin. Joskus oppikirjoja ja vihkoja. Joskus oppilaiden töitä. Joskus opettajan eväät. Joskus joku kuriton oppilas, jonka mielestä oli hauskaa ja omaperäistä piiloutua kaappiin tunnin aluksi.


 Kukaan ei muista, kuka sen oli aikoinaan rikkonut. Sen kaikki tietävät, että se oli rikki. Se oli rikki ja oli aina ollut rikki. 


 Yksi sen jaloista oli hajonnut. Se kiikkui kolmella jalalla ja piti kolisevaa ääntä. KLOK-KLOK-KLOK. Ääni tunkeutui aivoihimme, osaksi tuntiemme äänimaailmaa.


 Kukaan ei ollut aikaisemmin keksinyt valittaa äänestä, ennen kuin luokalle tuli uusi tyttö. Hänen nimensä oli Carla, ja hän oli niitä, jotka nostivat nenänsä yleisesti ottaen kaikelle. 


 Carla vilkaisi kaappia kerran, nyrpisti nenäänsä ja sanoi: “Voiko tuon kaapin viedä pois? Sen keikkumisesta tulee kauhea ääni. Se häiritsee keskittymistäni.”


 Mutta kaappia ei voitu viedä pois. Se oli tarpeellinen, siellä säilytettiin asioita. Sen sijaan kiltti opettaja lupasi korjauttaa kaapin, jotta se ei enää kolisisi ja häiritsisi Carlaa. 


 Jo viikon päästä kaappi oli korjattu. Sen uusi jalka oli hienompi kuin kolme muuta, mutta sen ei ollut väliä, suorassa se pysyi yhtä kaikki.


 Kaikki vaikutti olevan hyvin. Kunnes yhtenä päivänä opettaja kiinnitti huomiota siihen, että Carla oli valkoinen kuin lakana. 


 “Carla, mikä on hätänä?” Opettaja kysyi huolissaan.


 “Se… se kaappi”, Carla sopersi tärisevällä äänellä.


 “Mutta eihän se ääni voi enää häiritä sinua”, opettaja sanoi ymmällään. “Kaappi on ehjä. Se ei enää keiku.”


 Mutta Carla pudisti päätään.


 “Ettekö te kuule?” Hän kysyi. “Se ääni kuuluu edelleen.”


 Silloin kaikki kuulivat sen. KLOK-KLOK-KLOK. 


 “Aivan kuin jokin yrittäisi päästä sieltä ulos…” Carla kuiskasi.

Kommentit

  1. Ihana tarina! Etkö tehnyt testimatoon testejä nimellä toukkis? Ootko lopettanut testimadosta? Teetkö tähän jatkoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan tosiaan nyt nimettömänä (tekniset ongelmat, en jaksa alkaa selittämään), mutta siis Ester olen! Tälle tarinalle ei oo tulossa jatkoa, loppu on tahallaan jätetty vähän auki. Jokainen voi kuvitella mielessään, mikä "jokin" sieltä kaapista oli kaikki ne vuodet yrittänyt pois... Testimadossa olen edelleen nimellä Toukkis. Aktiivisuus saattaa olla vähän niin ja näin, mutta en missään nimessä ole lopettanut ��

      Poista
  2. Olisin vielä kysynyt tosta tarinakilpailusta, että onko jotakin tiettyä aikaa, millon tarinan pitää olla valmis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelisin niitä tarinoita Helmikuun lopulla viimeistään :) T. Ester

      Poista
  3. Apua, OKET:han jyrää pian näyttökerroissa Annin tarinablogin!! Ei vaitiskaan, onnea 10K- näyttökerrasta, sä ehdottomasti ansaitset jokaisen niistä <3 <3 Ja ihana idea tällainen kilpailu, Valkoinen Tarinakilpailu - mahtava nimi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni <3 Eikä mun blogi missään nimessä sentään Annin tarinablogia ikinä ohita, se olis mahdotonta!

      Poista
  4. En tiedä lasketaanko tätä, koska tämä on valkoisin, mutta myös lyhyin tekstinpätkä mitä olen ikinä kirjoittanut, mutta tässä on minun tekstini OKET:n valkoiseen tarinakilpailuun!

    Pumpuliunelmat

    Valkea. Pehmeyden, talven ja niin monen muun ihanan asian väri. Joskus haaveilen, että ratsastaisin vaalean lampaan selässä ikuisen talven maahan. Että lentäminen jonain päivänä onnistuisi ja pääsisin hattarapilvien valtakuntaan. Tai saisin valkean kanin ja nukkuisin sen kanssa aina puhtailla lakanoillani. Ja että koko maailma peittyisi tuohon täydelliseen väriin, jota juomme lasista, jota näemme kylmyyttä hohtavassa talvimaisemassa, joka on kaikkien värien loistokas vaaleus, johon pukeudumme ja jonka kanssa elämme. Kaunis, hento, lumoava, valkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana nimi, Pumpuliunelmat!!! Muutenkin ihana teksti <3 Kiitos paaaaljon osallistumisesta!! 🤍

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa jos kommentoit! Kaikki kommentit ovat tervetulleita ja merkitsevät minulle todella paljon ❤️ Otan vastaan niin kehuja kuin kritiikkiäkin, jos se on annettu ystävällisesti! Jos kommentointi ei onnistu, voit kertia ajatuksiasia postauksistani sähköpostiviestillä: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Kirjallisuuden hahmoja #3 - Harry Potter- shipit