Tyhmä

 Moi kaikki ihanat!

Mulla on nyt toooooooosi paljon suunnitelmia postausten suhteen, kaikenlaista spesiaalia, mutta halusin tähän väliin kuitenkin jotain peruskauraa. Niinpä saatte ihan tyypillisen lyhyttarinan. Tiedä sitten, onko se mitenkään tyypillistä, koska niitä kuitenkin näkyy täällä vähän turhankin harvoin... 😬

 Tyhmä lyhyttarina tulee nyt ihan suoraan mun sydämestä. Tapahtumat eivät ole aitoja (ainakaan kokonaan...), mutta tunne tarinan taustalla on mun. Tää asia, josta tarina kertoo (ei, en voi vaan sanoa sitä. Ei spoilauksia ennen tarinaa :D), on ollut koko mun elämän ajan. Yritän nyt sanoo tämän ilman spoilauksia: Älkää kehuko ihmistä vain tietynlaiseksi, koska se saa nopeasti ajattelemaan, että itsessä ei oo mitään muita puolia, ja haluamaan olla erilainen. Jos vaikka sanot jotakuta hauskaksi, muista myös sanoa, että hänen kanssaan on kiva käydä myös vakavia keskusteluja. Kiitos! Jaaaa, kiitos myös siitä, että kuuntelit mun moraalisaarnan 😅


Kuva: Pixabay :)



Tyhmä

"Minulla onkin teille aivan ihana yllätys! Kun nyt on ystävänpäiväkin!" Emmaliina-opettaja sirkutti liihottaessaan huoneeseen. Tänään hänellä oli yllään nilkkapituinen hame, jossa oli sammakon ja leikkihevosten kuvia, punainen villapaita ja omituinen kaulahuivi, jossa kilisivät kulkuset hänen liikkuessaan. Asu sai Assin hihittämään ja heittämään epäuskoisia, huvittuneita katseita Iitaan. Emmaliina oli kerta kaikkiaan omanlaisensa. Silti hänestä pitivät kaikki.

 Viides luokka kohottautui tuoleillaan, kännyköitä sujautettiin äkkiä takaisin reppuun, missä niiden olisi pitänyt olla koko ajan, kun Emmaliina sipsutti pulpettien ympäri ja jakoi kaikille tyhjän A4:n. Assi katseli omaansa vähän tympääntyneenä. "Yllätys" tarkoitti yleensä jotakin hauskaa, mutta ei näemmä Emmaliinan kielellä. Todennäköisesti Emmaliinan yllätys olisi, että hän soittaisi rentoutusmusiikkia ja käskisi kirjoittaa, millaisia tuntemuksia siitä tulisi. 

 "Kirjoittakaa nimenne paperin ylälaitaan", Emmaliina heläytti. Hänen äänensä ei koskaan ollut aivan samanlainen kuin muiden ihmisten. Hän kuulosti innostuneelta.

 Assi, Assi raapusti huolellisella käsialalla. Sitten hän laski kynän kädestään merkiksi siitä, että oli valmis. Kuului kolinaa, kun kolmekymmentä kynää laitettiin pulpeteille hiukan eri aikoihin.

 "Tänään me kirjoitamme kehuja toisistamme!" Emmaliina sanoi säteilevästi. "Papereja kierrätetään toisillemme, ja kirjoitatte jokaiseen paperiin jonkun kehun siitä, jonka nimi siinä paperissa on! Hoppelirops, aloitetaan!"

 "Ei oo totta, ollaanko me sen mielestä viis", Iita kuiskasi tarkoituksellisen kovaäänisesti. Luokka nauroi, myös Assi, joka tukahdutti ajatuksen, että tästähän voisi tulla hauskaa. Hänestä oli kiva saada kehuja, mutta näemmä senkin kuului nykyään "noloja pienten juttuja"-listalle.

 Siitä huolimatta paperit ojennettiin eteenpäin. Emmaliina laittoi ajastimesta minuutin aikaa kirjoittaa saamaansa paperiin kehu. Halutessaan sai kirjoittaa myös oman nimensä, mutta hiukan kuuntelemalla Assille selvisi, että se ei tulisi kysymykseenkään. Taas

 Hän tuijotti paperia edessään. Se oli edessä istuvan Leon, eikä Assin mieleen tullut kertakaikkiaan mitään. Hän sulki silmänsä ja ajatteli. Ei mitään tulosta.

 Leo oli se ärsyttävä poika, joka olisi kaikkien puolesta saanut jäädä eskariin. Hän kukkui ympäriinsä, huuteli ja nauraa hekotti ääliömäisesti omille jutuilleen. Isommille pojille hän esitti minkä pystyi, että oli kova jäbä. Sellainen kävi todellakin kaikkien hermoille.

 Hän mietti hetken ja kirjoitti sitten: Leo on hauska. No, ainakin hyvin monen mielestä, jos ei nyt oikeastaan juuri hänen...

 Puolen tunnin päästä Elsa ojensi hänelle oman paperinsa. Assi ei voinut mitään sille, että häntä jännitti. Se oli sellaista mukavaa jännitystä. Varpaita nipistelevää ja vatsanpohjaa kutittavaa. Mitä kaverit olisivat kirjoittaneet hänestä?


 Assi on hyvä koulussa 

 Assi on viisas 

 Assilla on hyvä käsiala 

 Fiksu 


 Enempää hän ei lukenut. Kaikki oli samanlaista. Assi puri huultaan ja veti syvään, täristen henkeä.

 Hän ei itkisi. Hän ei todellakaan itkisi. Vain viisivuotiaan pillittivät tällaisia juttuja. 

 Mutta kun kukaan ei huomannut, Assi sujautti paperin hihaansa ja pujahti vessaan. Jalat tuntuivat heikointa, kantoivatko ne edes enää? Hän lysähti vessan lattialle ja sulki haparoiden lukon.

 Hän ei itkenyt. Silti poskea pitkin valui solkenaan jotakin märkää, rinta kohoili epätahtisesti ja kurkusta nousi omituinen ääni. 

 Eikö hänessä todella ollut mitään muuta? Hyvä koulussa, siinäkö se? Mitäänsanomaton, tylsä hikketyttö?

 Hän halusi olla niin kuin Iita. Kaunis, urheilullinen, suosittu, rikas. Ei vain fiksu. Mitä hyötyä oli älystä?

 Kunpa hän olisi tyhmä. Kunpa hän olisi erilainen. Kauniimpi, sosiaalisempi, coolimpi. 

 Parempi. 




Tämä tarina nyt oli tooooodella erilainen kuin mun yleensä kirjoittamat, eikä ollenkaan yhtä paljon mun makuun. Hän-kertoja ei vaan sovi mulle. En tosin odottanutkaan, että tästä tulis yhtä hyvää, kirjoitin tän vaan harjoituksen vuoksi, koska mulle tekee enemmän kuin hyvää kirjoittaa välillä muutakin kuin surullista minä-kertojaa... 🙄 Mutta kommentoi alas, mitä mieltä sä olit tästä?







Kommentit

  1. Tuo on aika tuttu tunne, minäkin olen viisas hyvä soitetaan pianoa yms, kun teimme tuollaisen jutun kerran koulussa, mutta siinä oli vain yks tai kaks kiva tai sen tyylistä juttua, se jäi oikeastaan silloin mieleen ja olen samaa mieltä, että mainitkaa eri asioita kuin muut tai älä kehua aina samasta asiasta

    VastaaPoista
  2. Tosi ihana idea ja taitavasti kirjoitettu<33 Itse en samaistu, mutta rakastan kirjoitustyyliäsi<33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, kiitos! Ihana kuulla hyvää palautetta tästä, koska omasta mielestä tämä oli yksi mun huonoimmista tarinoista pitkään aikaan :/ <3

      Poista
  3. Tuttu tunne, melkein kaikki meidän luokkalaiset luulee tuntevansa mut (Anni on fiksu ja hyvä koulussa), mutta oon oikeasti paljon muutakin kuin pilkunviilaajahikke... :/ Sen huomaa, että hän-kertoja on sulle vähän vaikea kirjoittaa, mutta pidin oikeasti paljon tästä tarinasta! Tee enemmänkin näitä peruslyhyttarinoita, Ester <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaistun, kiitos kehuista 💛💛💛 Ja joo, mä vielä treenaan mun hän-kertojan kanssa...

      Poista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Sydänmurskaa