Ja mä silti välitän

Hieps! (Mun sanakirja luuli, että yritän kirjoittaa 'hienoa' 😂😂❤️) 

 Mä oon rääkännyt itseni ihan loppuun kirjoittamalla nyt tän postauksen. Surullisuutta + romantiikkaa, eli täsmälleen sitä, mitä Esteriltä voi odottaa :D

 Oikeesti, mun olis varmaan korkea aika kirjoittaa jotain muuta, teillä tulee varmaan nää tarinat korvista ulos.. Näillä puheilla mä kehittelen ens postaukseen jotakin erilaista :)

 Mutta mutta. Käykää lukemaan, love u <3








Ja mä silti välitän



Mä nojaan selkäni S-Marketin tiiliseinään. Takki raapiutuu ja vesi on kastellut naamani aikoja sitten.

 Tuntuu huvittavalta, että jotakuta kiinnostais.

 Tuijotan pimeyteen ja toivon, että näkisin tähtiä. Tähdet ovat aina lohdullisia. Tänä yönä taivas on kuitenkin musta. Mä näen katuvaloja, ihmisiä kulkemassa ympäriinsä ostoksia muovikasseissaan.

 Mun sydän on turta. Katson ilmeettömänä eteeni ja mun sisällä on liikaa tunteita. Kaikki tuntuu aivan liian kovaa, niin kovaa, ettei mikään enää tunnukaan miltään.

 Mä nojaan mun posken tiiltä vasten ja annan kyynelten tulla. Ne valuvat kasvoille enkä edes huomaa sitä kunnolla. 

 Kai sä sitten voit vain kävellä pois. Kai niinkin voi toimia. 

 Mun sydän on pysähtynyt. Se on sykkinyt tarpeeksi sun takia.

 Kyyneleitä ei tule enempää. Ehkä mä olen käyttänyt loppuun sun vuoksi itkettävät kyyneleet. 

 Mä istun siinä ja tuijotan mustaan iltaan ja katselen. Tien toisella puolella ihmiset menevät baariin. Naurun ja juhlimisen äänet kantautuu mun korviin. Ne kuulostavat sumeilta, epätodellisilta. Mä vain istun siinä, vielä silloinkin, kun tihkusade vaihtuu kaatosateeksi. Mä vain istun, vaikka ihmiset tuijottavat mua kuin hullua.

 Mä en välitä enää.

 Ja kaikkein eniten sattuu se, että kun yö tulee ja mä väsyn ja uhma on poissa. Kun mut heitetään pois Ässän pihasta. Kun mä istun mun sängyssä ja yritän tajuta. Kun mä itken vielä viimeisen itkun. 

 Kun jää vain mä ja mun tunteet, mä tajuan, että mä sittenkin välitän. Edelleen. 

 
 

Kommentit

  1. Mun. Sanat. Lähti. Lomalle.
    Hetkinen ei sittenkään…
    SiisEstertämäonaivanmahtavamitensäkehtaatedeskuvitellaettämäolisinkyllästynytnäihin!?

    Surulliset tarinat on fantastisia. Kerrassaan fantastisia. Mutta tää… Tää oli enemmän kuin fantastinen. Lumoava, täydellinen. (Voi että, en saanut sitä kursivoitua XD)
    Sori, hankala toistaa mitään muuta, mutta niin se vaan on. Tää tarina oli enemmän kuin mahtava.

    P.S. Mäkin pidän muuten värillisistä sydämmistä 🧡💚💙🖤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, kiitos! Mulla on tunne, että en saanut puoliksikaan välitettyä teille tätä tunnelmaa, toivottavasti kuitenkin ees vähän <3

      Poista
  2. Siis tämä surullinen + romattinen kombo on ihan mahtava!!❤️ Kaikki omat lempparit on täynnä just näitä!! Kyllä, lisää!😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lisää on tulossa, se on varmaa 😘

      Poista
  3. Mä en ehkä oikein päässyt tähän tekstiin sisälle, mutta pidin silti :) <3 Mä oon sulle niin kateellinen, kun osaat kirjoittaa romantiikkaa ja surullisia tekstejä - mä en vaan osaa, ja tahtoisin osata!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä kieltämättä on vaarana, kun tarinaa ei kauheasti selitetä, että lukija ei pääse sisälle tekstiin, kiitos poroseni kun kerroit sen rehellisesti, se auttaa mua kehittymään :) Ja sä jos kuka tiedät, että mä en halua kommenteiksi pelkkiä "hyvä tarina":ta..

      Ehkä sä voisit etsiä romantiikkaan tai suruun liittyviä kirjoitusharjoituksia? Oon varma, että se voit kehittyä siinä <3

      Poista
  4. Niin kipeä että sattuu, mä voin tuntea tän päähenkilön kyyneleet. Tunnelmaltaan kipeä, rosoinen ja - harmaa? Joo en tiedä mitä mun aivot kelaa, mutta koska tässä on näin synkkä ja sateinen tunnelma, nään tän mun pään sisällä jostain syystä mustavalkoisena :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot tiedätkö aivan äärettömän hyvä kommentoija! Osaat kertoo tosi hyvin, millaisen tunteen teksti sulle antaa. Kiitos jälleen kerran tästä ihanasta kommentista 🤍

      Poista
  5. Ei Ester, nää ei ole huonoja. Sun tapa kirjottaa on niin todellinen, että mä alan huolestua et nää olisi sun omia ajatuksia. Tai no en ihan. Mutta melkein❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos 💛 Hauskaa, koska tää teksti on siis niinkuin KAUIMPANA mun omista ajatuksista, mitä mikään voi olla 😅 (Tai no. Yöpukuenkeli on kauimpana, mutta joo) Ihanaa, jos tää silti tuntuu todelliselta!

      Poista
  6. Mä aloin jo huolestua, kun surullista ja romanttista tekstiä ei näkynytkää missään. Mun oli pakko tulla vielä lukemaan tää uudelleen ja kommentoimaan; Tunnelma? Check. Ytimekäs teksti? Check. Mä toivon, että kirjotat just sulle ittelles hyvää tekstiä, jonka kirjoittamisesta nautit🤎🖤

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Kirjallisuuden hahmoja #3 - Harry Potter- shipit