Se ei koskaan lopettanut hymyilemistä

Heippa 🤍

Tänään mulla olis tällainen vähän erilainen lyhyttarina! Surua, tällä kertaa ei sentään romantiikkaa 😅

 Tää tuli mun mieleen äsken chatissa, ja.. Joo. Tässä.


Kuva: Pinterest




Se nipisteli poskensa punaisiksi vessassa. Pesi kasvot, meikkasi ja taivutti suupielet sormilla ylöspäin niin monta kertaa, että liikkeestä tuli lihaksille automaattinen. 
 
 Se kulki kaikkien muiden mukana ja hymyili. Ei koskaan eronnut joukosta, ei milloinkaan ollut yksin, ei kertaakaan ollut hiljaa. Se oli se tyttö, joka kertoi tyhmiä vitsejä ja puhui loputtomiin. Silti se oli myös se tyttö, joka huomasi aina, jos jollain ei ollut kaikki aina kunnossa. Kukaan ei ikinä tiennyt, miten se sen teki.
 
 Sillä oli paljon kavereita. Se oli sosiaalinen ja rohkea.

 Se vaikutti olevan niin vahva.

 Se meni rikki yhtenä kesänä. Ne kaksi ihmistä, jotka käyttivät sitä niin kuin lelua. Ottivat mitä tarvitsivat ja heittivät sen pois. Ja kaikkien niiden hymyjen takana se oli posliinia, se särkyi.

 Mutta se meni takaisin kouluun. Hymyili ja kertoi tyhmiä vitsejään.

 Yhtenä päivänä sen äiti soitti ja kertoi, että se löytyi sen huoneesta kylmänä vierellään puolityhjä lääkepurkki ja kirje.

 Se ei koskaan lopettanut hymyilemistä.

Kommentit

  1. Aivan liian kaunista!<3 Haikeaa, surullista ja kaunista! Pystyn todella hyvin samaistua tähän "se" -tyyppiin, olen se jonka pitää kulkea massan mukana en se kuka oikeasti kulkisi siellä.
    Koko aikaa en nyt ihan pysynyt kärryillä, mutta pääasian tajusin tästä tekstistä ja se kai on tärkeintä :'D

    VastaaPoista
  2. Tää on kaunis, toi ’se’ sopii tähän vaan tosi hyvin❤️ Tykkäsin!

    VastaaPoista
  3. Mä aavistin jo otsikosta, miten tämä päättyisi. Ja siis. Eikä. Sanoisin että menee blogisi parhaiden tekstien joukkoon. 'Ja kaikkien niiden hymyjen takana se oli posliinia, se särkyi.' 'Se ei koskaan lopettanut hymyilemistä.' Eikä, mä en kestä ;_; Kaunista ja sydäntä raastavaa. Edellisen postauksen tavoin tässä on käsinkosketeltavaa tuskaa, ja vaikka kertojan ajatukset eivät pääsekään ääneen; ei tietoa millaisissa väleissä hän oli menehtyneeseen tyttöön, tällaisestä "toteavasta" kertomistavasta huolimatta surun huomaa. Ennen ku kommentin pituus taas venähtää niin aivan uskomattoman upea, tässä oli jotain joka iski ja syvälle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoss!! Sun kommentit on aina sellaisia, että mä oikein odotat, aiotko kommentoida... Tääkin oli taas kerran ihanaa luettavaa ja piristi mun päivää <3

      Poista
  4. Ester - en mä tiedä, mitä sanoisin. Upeaa, ihanaa, liian surullista, liian mahtavaa. Parhaimpia tekstejä sun blogissa. Tuo lause, 'Se ei koskaan lopettanut hymyilemistä', on vain täydellinen. Kiitos tästä ainutlaatuisesta lukukokemuksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sitten haaste Annille: Yöpukuenkeli vai Se ei koskaan lopettanut hymyilemistä? Annin tuntien sä kuitenkin valitset Yöpukuenkelin 🤔

      Poista
    2. Heiii, et sä voi tuollaisia mennä kysymään tai mä räjähdän valinnanvaikeudesta! No, okei okei, arvasit oikein, Yöpukuenkeliä parempaa tekstiä saa todellakin hakea - mutta tää oli kyllä aika hyvä haastaja sille ;)

      Poista
  5. tosi hyvä
    t. Cherry

    VastaaPoista
  6. Herranjestas tää on ihana!! Loppu iski suoraan sydämeen niin surullisesti, että meinasin alkaa itkemään..💙✨

    VastaaPoista
  7. Oh no, mä en oikeasti - herranjestas Essi, miten??? Niin ihana, upea, täydellinen. Aivot alkoivat ihan kunnolla työstää sitä, mitä päähenkilölle oikeastaan kävi, ja nyt se ei jätä mua rauhaan. Niin kuin ei jätä tuo loppukaan... "Se ei koskaan lopettanut hymyilemistä." Dramaattinen, mutta ehdottoman hyvällä tavalla 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmaan on aika selkeetä, et se teki itsemurhan.. Mutta siis kiitos, kiitos ihan mielettömästi kehuista, Oippa <3

      Poista
    2. Mä tarkoitin siis sitä kesää. Tai no, onhan sekin sinäänsä aika selkeä, mutta siis... Okei, en mä osaa selittää. :D

      Poista
    3. Aaaaaaaaa.
      No, SITÄ nyt ei pystykään päättelemään kukaan muu kuin mä, itse asiassa. Se ei ole se itsestään selvä vaihtoehto. Et sä sitä arvaa, joten turha edes yrittää, Pippa :D

      Poista
  8. Kaunis, surumielinen teksti. Terävät lauserakenteet toimivat tyylikeinona hienosti. Onnistut tiivistämään paljon tunteita lyhyeen tekstiin. :)

    VastaaPoista
  9. Huh huh ihan jäätävän kaunks teksti. En mie ees tiiä mitä sanois❤

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Kirjallisuuden hahmoja #3 - Harry Potter- shipit