Ensi silmäyksellä...?

Heiii <3 

Tähän tarinanpätkään sain idean kaupassa, kun olin ostamassa limsaa leirille. Ja ei, mun inspiraation hetkiä ei saa kyseenalaistaa 😅 

 (Pieni arvauskilpailu: Mitä limsaa ostin? :D Vihjeeksi saatte, että se on PARASTA!)

 Joka tapauksessa, sain tällaisen idean, ja kun viime aikoina blogissa on ollut hiljaisempaa kuin hautajaisissa, pitihän se toteuttaa ja laittaa tänne! Lyhyttarina, pitkästä aikaa :D

 Ja hei, ihana kesälomaa kaikille, joilla se tänäään alkoi! 🌼🌿


Kuva: Pinterest



Ensi silmäyksellä...?


"Teeeeeeessaaaaaa... Meillä ei ole koko päivää aikaa!"

 Kätisevä ääni tuntui kuuluvan suoraan jaloistani. Tahmeat kädet takertuvat äkäisinä sääriini. Ravistelin niitä, mutta Nella piti sinnikkäästi kiinni. Ollakseen viisivuotias siskoni oli harvinaisen vahva.

 Ja jääräpäinen.

 "Okei, okei..." Mutisin. Riivin haikeana katseeni irti lehdistä, joita oli aseteltu herkullisesti hyllyyn. 'Kirjallisuus' sarakkeen alla olevat olivat suosikkejani. Kirjailijoiden haastatteluja, inspiraatiota kirjoittamiseen, kirja-arvosteluja.

 Avainsana: Kirja. 

 Nappasin viereisestä hyllystä ensimmäisen käteeni tulevan ison limsapullon. Aida oli käskenyt minua ostamaan juotavaa seuraavan viikonlopun yökyläämme varten. Itse en välittänyt mistään hiilihapollisista juomista, joten pysyttelisin vesilinjalla. 

 Kassajonosta bongasin tutun pörröisen pään ja lyhyeksi käyneet My little pony -trikoot. Nella oli pujahtanut jo sinne smurffilimsansa kanssa, vaikka hänellä ei edes ollut rahaa. Nielaisin ja yritin hengittää syvään.

 "Anteeksi, voisinko..." Mumisin jonossa edessäni olevalle miehelle. Tällä oli päällään mustat retkeilyvaatteet, selässään rinkka ja kädessään ostoskori niin täpötäynnä ostoksia, että ne eivät takuuvarmasti mahtuisi tämän autoon. 

 Mies kääntyi katsomaan minua ja murahti. Hänen silmänsä olivat väljähtäneen siniset. 

 Paniikki velloi vatsassani. Vieraiden miesten pelkoni ei juuri nyt oikein auttanut asiaa. 

 "Häh", hahmo urahti. Hän muistutti itse asiassa enemmän hidasälyistä karhua kuin miestä, siksi sana 'hahmo'. 

 "Pikkusiskoni", yritin uudestaan. Ääni purkautui ulos epäselvänä ininänä. "Hän on kassajonossa, eikä hänellä ole rahaa..." 

 "Ja mitähän hän siinä tapauksessa tekee kassajonossa?" Mies jyrähti päälleni. Sydämeni lakkasi kylmästä ja putosi rinnastani suoraan kaupan lattialle. Siellä se vieri, ja ihmisten valtavaksi muuttuneet jalat talloivat sen murskaksi.

 Yritin tehdä ihmisen luonnollisemman toiminnon. Yritin saada keuhkoni toimimaan, ottaa ilmasta elintärkeää happea. Yritin hengittää.

 En ollut edes lähellä onnistumista. Minua pyörrytti.

 Jossakin kaukana, hyvin kaukana tästä sumeasta todellisuudesta lempeä ääni sanoi: "Se tekisi kolme euroa yhdeksänkymmentäyhdeksän senttiä."

 Ja siellä samassa, kaukaisessa ulottuvuudessa kirkas, lapsekas ääni vastasi: "Ai. Ei mulla taida olla rahaa."

 Tässä, ihan liian lähellä, ihan liian todellisena, ihan liian suurena ja ihan liian vihaisena, mies astui kulmat kurtussa minua kohti. 

 Taistele tai pakene. 

 Minä olin aina valinnut jälkimmäisen, mutta nyt sille ei ollut mahdollisuutta. Aivan tavalliset, kummastuneet ja samaan aikaan niin pelottavat ihmiset hirviömäisine kahvipaketteineen, jauhelihoineen ja WC-papereineen tukkivat tieni takaa.

 Suojaudu, ääni sujahti päässäni. Se oli oikeassa, ymmärsin sen heti. Nostin kädet kasvojeni peitoksi. 

 Ensimmäisenä tajuntaani livahti itse ääni. Eivät sanat, jotka se muodosti, vaan ääni. Se oli kaunis ääni, tehty syysmyrskyistä, takkatulesta ja Fazerin sinisestä suklaasta.

 Seuraavaksi tuli kosketus. Jotakin olkapäälläni. Tajusin nopeasti, että se oli käsi. Käsi olkapäällä, niin kuin Kaikki-on-ihan-hyvin-tyyliin. 

 Tajusin sanat viimeisenä. 

 "Mitä täällä on meneillään? Oletko sinä kunnossa?" 

 "Joo", ynähdin heti, kun tajusin, että ääni puhui minulle. Otin kädet kasvoiltani, 

hitaasti, 

hitaasti, 

hitaasti. 

Ilma tuntui kylmältä ja vieraalta. Kaipasin heti käsiäni, piiloa ja suojaa, jota ne olivat antaneet, mutta tiesin, ettei se oikeastaan ollut ratkaisu. 

 Joku poika oli kyykyssä vieressäni. Katsoin häntä pala palalta, koska kokonaisen uuden ihmisen rekisteröiminen yhtäkkiä olisi ollut juuri nyt liikaa. 

 Hiekanväriset hiukset, jotka roikkuivat silmillä. Pienet sormet, aivan liian pienet. Korvat vähän liian lähellä päätä. Harmaa S-Marketin työpaita, jossa luki Felix; poika oli siis myyjä.

 Siniset silmät... Ja sen jälkeen en pystynyt ajattelemaan enää mitään. Olin hukkunut mereen, jota myös tuntemattoman kaupan myyjän silmiksi kutsutaan. 

 "Okei..." Felix sanoi hitaasti. "Eli mitä täällä on meneillään?" 

 Muistin miehen vieressäni vasta, kun hän suoristautui pitkäksi ja rykäisi pahantuulisesti. 

 "Likka yrittää ohitella", hän töksäytti. 

 "Tessaaaa! Tuu maksamaan mulle!" Valitus kaikui juuri oikealla hetkellä. 

 "Onko tuo nuori neiti pikkusiskosi?" Felix kysyi minulta. Silmissä tanssi huvittunut pilke. Se kiersi ympäriinsä silmät, hyppäsi kulmakarvoihin ja nosti ne koholle, pudottautui huuliin ja sai ne värisemään. 

 Älä tuijota, ääni päässäni ärähti. Silmien irti repäiseminen oli yhtä vaikeaa kuin aikaisemmin lehdistä.

 "Joo", toistin, ja punastuin heti perään. Et sitten mitään uutta sanottavaa keksinyt? Hienoa, hyvin menee.

 "Ehkä on sitten parasta, että tulet auttamaan häntä ostostensa kanssa", Felix ehdotti hymyillen. Suupielenei kohosivat vaistomaisena reaktiona. Felixillä oli yksinkertaisesti sellainen hymy, johon vastattiin.

 Niinpä kävelimme kassalle. Ainut ero oli, että hän siirtyi sen taakse ja minä eteen. Nella odotti jo siinä ja vastasi viattoman raivostuneeseen mulkaisuuni.

 Felix nauroi. Se kuulosti sateen ropinalta peltiin. 

 Ojensi hänelle vihdoin ja viimein setelin. Hän otti sen ja sanoi samalla virnistäen: "Näillä limsoilla on nyt seikkailu takanaan."

 Nauroin. Otin limsat ja menin kassahihnan päähän pakkaamaan ne laukkuuni.

 Ennen sitä käännyin katsomaan erästä kirkassilmäistä My Little Pony -housuista riiviötä.

 "Nella", sanoin ankarasti. "Ota kuitti ja tuo se minulle. Ja ole hyvä ja tee se huolellisesti."

 Nella nyökkäsi vakavana. Taustalla kuului Felixin huonosti tukahdutettu nauru. 

 Pudistelin päätäni ja ladoin limsat reppuuni. Kaupan ulkopuolella oli penkki, haalistuneen räikeä oranssi. Menin sinne istumaan. 

 Nellalla kesti yllättävän kauan, ottaen huomioon, että hänen piti vain ottaa kuitti. Lopulta sisko kuitenkin tepsutti kaupasta kiireettä. Naputin jalallani lattiaa näyttääkseni, että oli aika mennä, että meitä odotettiin, mutta hän ei ollut tietääkseenkään. Keskellä käytävää Nella jopa pysähtyi, pyyhki nenäänsä liilan puseron hihaan.

 Lopulta hän ehti penkille ja ojensi kuitin. Kurtistin ensin kulmiani siskolle, vilkaisin vasta sitten kuittia.

 Ja hymy levisi kasvoilleni. 

 Kuitin alareunassa luki:


0424290984

Felix

Kommentit

  1. Vihdoin... Keksi? Oli hyvä tarina. Nella oli hauska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Nella on kaikkien itsestään selvä suosikki, varsinkin, kun hahmoja on tasan neljä :D Ja totta kai, keksi sulle: 🍪 Olet kyllä yks mun uskollisimmista kommentoijat nykyään :')

      Poista
  2. Mutta tohon loppuun jäi vähän turhan iso väli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tarkoitat välillä, asioiden etenemistä liian nopeasti vai...?

      Poista
  3. Ei kun siis kirjaimellisesti. Felix-kohdan jälkeen on monta "kerrosta välilyöntejä"

    VastaaPoista
  4. Häilyn "ihanan" ja "tästä puuttui jotain" välillä... Okei, ihana voittaa. Felix on upeaaa. 🤍 Ja limsaveikkaus - Kanes? Se on hyvää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli tälläkään tekstillä ei saanut Oippaa TÄYDELLISESTI puolelleen? Okei, uusi yritys pian 😉
      Ja Kanes? Ewh, ei 🤢

      Poista
    2. Mun limsatuntemus on erittäin huono, mutta jos on olemassa Toukkis -limsaa, niin olisiko se?
      Ja tarina oli ilman muuta aivan ihana <33

      Poista
    3. Tosi tosi hyvä arvaus, Helmi! Sellainen limsa itse asiassa on olemassa! Nyt mua harmittaa, että se ei ollut se..

      Poista
    4. Hei, se, että mä häilyn kahden välillä, ei tarkoita, etten sitten seisoisi valitsemani kannan välillä! :D Tää oikeasti oli ihana, ja tuntuu muuttuvan aina vain paremmaksi, kun luen sen uudelleen. Oli ihanaa saada uusi postaus! (Sain äsken jonkun erittäin syvän rakastan-OKET:a-hetken, enkä mä osaa oikein pukea sitä sanoiksi... Sanotaan vaikka nyt vain, että onneksi sä olet täällä. <3)

      Poista
  5. Ihana tarina! Taas kerran❤️:) Ostitko muumilimua? Se on hyväää…(:

    VastaaPoista
  6. Mä olen kommentoinut tähän postaukseen jo viesteissä, mutta onhan mun nyt ihan pakko tulla tännekin hehkuttamaan sitä kuinka pystyn kommentoimaan! IHANA POSTAUS 🤍🤍🤍 Mä veikkaan, että joit Smurffilimsaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla höpsö <3 Ja ei, ei ollut Smurffilimsaa 😂

      Poista
  7. Moi! Olen aika uusi seuraaja sun blogissasi, Ester ja tajusin nyt että eikä! Mä pystyn kommentoimaan! Mutta joka tapauksessa tää oli tosi aito ja hyvin kirjoitettu tarina. Tykkäsin! :D Ja onko se limsa Smurffilimsaa? Mä veikkasin kyllä samaa limsaa kuin Linnea, mutta kun se on niin hyvää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana saada taas uusia upeita lukijoita! Kiitos että oot tullu mun blogiin <3 Ja tietty ihana et tykkäsit tarinasta!! Limsa ei vieläkään ollu Smurffilimsaa, heh..

      Poista
  8. Okei, saanko veikata toisen kerran? Olisko Sun’n limu? Se on mun lemppari :)

    VastaaPoista
  9. En oo kommentoinu tähän aiemmin - unohin kokonaan😂

    Mutta siis, tää on aivan supermegahyperduperihana!! Rkastan hahmoja sekä kaikkia pikku yksityiskohtia! Mun lempparikohta oli ehdottomasti loppu🤎🤍✨ Limsaveikkaukseks Ramune?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi juku, miten onnistun AINA unohtamaan nimen.. Oon siis Taco:D

      Poista
    2. Ihana kuulla et pidit 💜 Ramune? Never heard... Ei :D

      Poista
  10. Tämä oli hyvä tarina - ei ihana, ei upea, ei huono, ei tylsä, vaan hyvä. Ei sun parhaimpia tarinoita, mutta ei kyllä todellakaan myöskään huonoimpia :) Tässä on monia ihania yksityiskohtia - kuten vaikkapa se, että Nella on niiiiiiiiiiiiiiin suloinen <3 - ja on kiva lukea sultakin välillä tällaisia ihan perustarinoita, poronen :) Kappalejakoja tosin on mun mielestä vieläkin vähän liikaa...

    Ja limsaveikkaus? Öö... Mä en tiedä yhtään mitään muuta limsaa kuin Coca Colan ja Pepsi Maxin, enkä mä ole edes varma, onko ne mitään limsoja xD Joteeeen... sanotaan Coca Cola.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vaan osaa kirjoittaa isompia kappalejakoja. Haluun antaa sen tekstin hengittää. Jos lukijalle paiskaa kauhean pitkät kappaleet kerralla, sehän ihan hengästyy! No, kukin tyylillään 😅 Kokis on tietty hyvää, mutta ei :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa jos kommentoit! Kaikki kommentit ovat tervetulleita ja merkitsevät minulle todella paljon ❤️ Otan vastaan niin kehuja kuin kritiikkiäkin, jos se on annettu ystävällisesti! Jos kommentointi ei onnistu, voit kertia ajatuksiasia postauksistani sähköpostiviestillä: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Kirjallisuuden hahmoja #3 - Harry Potter- shipit