Rikotut rajat #2

Moikka!

Puolustukseksi: Mä yritin. Mä ihan totta yritin.

 Mä yritin keksiä jonkun muun postauksen, jonka olisin voinut julkaista. Ollaan kuitenkin varmaan kaikki samaa mieltä, että tämän pitempään postaamista ei voinut venyttää, joten saatte nyt kuitenkin kakkososan Rikottuja rajoja 😅

 Tää tarina ei uppoa teihin ollenkaan yhtä hyvin kuin muhun (itse olen tästä koko juonesta aika innoissani, haha), mutta toivottavasti saan teidät vielä lämpenemään Hämypennulle ja muille, kun vain sinnikkäästi julkaisen näitä :D 

 Siinä alkuhöpinät, nyt itse tarina, olkaa hyvät!

 Edit. Ihana Taco suostui tekemään Rikotuille rajoille oman postauskuvan, ja TÄSSÄ SE NYT ON! Upea, isn't it 💛 Lisään sen molempiin postauksiin nyt :) 


Kuva: Taco 💜





Rikotut rajat #2


"Kaikki oman riistansa metsästämään kykenevät saapukoot Suurkivelle klaanikokoukseen!" 

 Hämypentu huokaisi. Hän oli tiennyt, että tämä olisi se auringonnousu, mutta Valkotähden kaikuvat ääni sai hänet silti apeaksi.

 Toisaalta, hän ajatteli toiveikkaasti, nyt pääsen hänestä eroon.

 Hän tassutti etsimään itselleen hyvää paikkaa aukiolta. Lumipentu seisoi eturivissä juttelemassa siniharmaa Aamutassun kanssa. Ei sinne.

 Aivan kuin Hämypennun ajatukset lukien Käkiturkki kääntyi häntä kohti ja hymyili rohkaisevasti. "Tule tänne istumaan", kolli kuiskasi heiluttaen kutsuvasti häntäänsä.

 Hämypentu hymyili kiitollisesti ja tassutti Käkiturkin viereen. Soturi laski häntänsä hänen lavalleen, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, kun Valkotähti jo maukui: "Myrskyklaani kissat! Tänään meillä on kunnia aloittaa erään kuuden kuun ikäisen pennun soturi koulutus. Lumipentu, tule tänne."

 Lumipentu naukaisi vielä jotakin Aamutassulle ja hyppelehti sitten Suurkivelle. Hämypentu saattoi tuntea hänen kihisevän jännityksestä.

 "Tästä päivästä alkaen", Valkotähti aloitti koskettaen Lumipentua hännällään, "aina siihen päivään, jona hän on ansaitseva soturinimensä, tämä oppilas tunnetaan nimellä Lumitassu. Minusta itsestäni tulee hänen mestarinsa, ja teen parhaani välittääkseni hänelle taitoni."

 Klaanissa kävi vaimea kohahdus. Hämypentu tunsi, miten Käkiturkki jännitti hänen vieressään. Päälliköt olivat mestareita vain harvoin, yleensä vain erityisissä tapauksissa. Mikä Lumitassussa on niin erityistä? Hämypentu ajatteli, ja kateus vihlaisi hänen mahanpohjaansa.

 Muutkin tuntuivat ajattelevan samaa. Kissat vilkuilivat toisiaan ja näyttivät epävarmoilta. Lumitassu oli jähmettynyt paikoilleen silmät suurina. 

 "Mitä tämä nyt on?" Pölyhäntä murahti. "Onko Valkotähdellä vähän tylsää vai mitä?" 

 Hämypentu kääntyi katsomaan hermostuneena, miten Valkotähti reagoisi moitteisiin. Tämä ei kuitenkaan joko ollut kuullut Pölyhännän sanoja tai ei välittänyt niistä, sillä hän näytti edelleen täysin tyynellä. Hän kumartui Lumitassua kohti ja kuiskasi jotakin hänen korvaansa. Sitten he koskettivat neniä.

 "Lumitassu! Lumitassu!" Siemensilmä ulvaisi aukion toiselta laidalta. Säpsähtäen Hämypentu liittyi huutoon. Hetken kuluttua koko klaani huusi Lumitassu uutta nimeä tämän paistatellessa huomionsa.

 Kokouksen päätyttyä Hämypentu lähti liikkumaan Lumitassu luokse. Kaipa minun kuuluisi käydä onnittelemassa häntä, hän ajatteli vastahakoisesti. Hän puikkelehti kissajoukossa ja yritti suunnistaa Suurkiven juurelle, missä Lumitassu oli, mutta jäi monien turkkiin väliin.

 "Onnea!" hän kuuli Aamutassun hihkuvan. "Olen niin odottanut tätä! Oppilaana on ihan kauhean tylsää yksin."

 "Voin kuvitella", Lumitassu vastasi. Hän nytkäytti ylpeänä viiksiään ja lisäsi: "No, nyt voimme tehdä kaiken yhdessä."

 Hämypentu astui askelen lähemmäs ja pysähtyi. "Hei", hän naukaisi hermostuneena. "Ajattelin tulla onnittelemaan."

 Lumitassu vain katsoi häntä ylähuuli koholla, halveksivat näköisenä. Aamutassun tuijotteli maata. Hän lävisti lehden kynnellään ja katsoi kaikkea muuta paitsi vihaista Lumitassua ja yhä hermostuneempaa Hämypentua. Hämypennun vatsaa väänsi. Tämä ei ollut yhtään hyvä idea.

 Hän oli juuri lähdössä pois, kun Lumitassu otti askelen häntä kohti ja työnsi naamansa aivan lähelle. "Arvaa mitä?" Tämä sihisi, vain juuri ja juuri niin kovalla äänellä, että Hämypentu kuuli. "Tämä on viimeinen kerta, kun puhut minulle, ennen kuin hankkiudut samalla viivalle kanssani."

 "M-mitä?" Hämypentu sopersi.

 Lumitassu sivalsi ilmaa hännällään. "Etkö huomaa? Emme tavoittele keppiä enää samalta viivalta. Minä olen oppilas. Mestarini on Valkotähti. Tee jotain erityistä, todista että olet aikani arvoinen, ja tule sitten puhumaan minulle."


                                      ***

Ninja painautui tiukasti maata vasten ja hivutti hitaasti eteenpäin ensin toista, sitten toista käpäläänsä. Hänen sydämensä läpätti hermostuneena rintaa vasten.

 Talitiainen ei huomannut häntä. Se oli keskittynyt nokkimaan siemeniä lintulaudan edustalta maasta. Nyt minä saan sinut, hiirenaivoinen pikku lintu, Ninja ajatteli riemuissaan. Vielä yksi askel, ja sitten hyppy…

 Hän siirsi vielä kerran käpäläänsä varoen tarkasti katkonaista risuja. Nyt hän oli tarpeeksi lähellä, eikä pahaa-aavistamaton lintu ollut lähtenyt mihinkään. Hän jännitti kaikki lihaksensa ja loikkasi.

 Hyppy oli vain muutaman hiirenhännän lyhyt, mutta se oli tarpeeksi. Ninjan kynnet haraisivat maata ja talitiainen lennähti pakoon. Ninja nousi pahantuulisena istumaan ja alkoi pestä rintaansa. Hiirenpapanat, hän kirosi mielessään, aivan kuten oli kerran kuullut metsäkissa sanovan. Se oli niin lähellä!

 "Luovuttaisit jo", kuului Toffeen maukaisu. Ninja kiepahti ympäri ja mulkoili veljeään. Tämä suki laiskasti turkkiaan ja silmäili Ninjaa huvittuneena. "Mitä sinä edes hyötyisit sen kiinni saamisesta?"

 Ninja käänsi katseensa pois. "Olen varma, että vielä nappaan itse ruokani", hän juoksi itsepintaisesti.

 Toffee kallisti päätään. "Mutta miksi?"

 "Niin kissojen pitäisi elää", Ninja väitti, ja hänen vihreät silmänsä hehkuivat innosta. "Metsässä. Vapaina. Metsästää itse riistansa. Niin kuin metsäkissat! He ovat upeita. Sellainen minäkin haluaisin olla."

 "Kuultu on", Toffee maukui silmiään pyöritellen. Hän nousi jaloilleen ja venytteli. "Se vain on ihan hiirenaivoista. Meillä on täällä kaikki."

 Kaikki paitsi vapaus, Ninja ajatteli, mutta piti suunsa kiinni. Toffee katsoi häntä vielä hetken ikään kuin yrittäen selvittää, miksi hän halusi jättää mukavan elämän ja lähteä metsäkissaksi. Sitten tämä nousi hännänpää turhautuneesti nykien ja käveli ovelle.

 Kaksijalka tuli ovelle. Se oli nuorin niistä, se, josta Ninja piti eniten. Sillä oli kädessään kulhollinen ruokaa. Ninja tunsi herkullisen tuoksun kielellään, ja hänen vatsansa murisi.

 Hän empi hetken ja katseli, miten Toffee jotkin nappuloita. Sitten hän kääntyi, vetäytyi kerälle tyhjän vatsansa ympärille ja sulki suunsa, jotta ei maistaisi nappuloiden hajua. Ennen kuin nappaan itse riistani, en aio syödä muutakaan ruokaa. 


Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Aivan… Ester, ei saa tehdä näin hyvää tekstiä. Mä en osaa enää puhua D:.

      Mutta siis tää oli tarinana ihana, mahtava, upea, ja kaikkia niitä kehumissanoja, mitä ikinä on keksitty! Tykkäsin tosi paljon, vaikka ennen Ninjan omaa kappaletta löysinkin pari kirjoitusvirhettä, mutta eivät ne niin paljon lukemista haitanneet. <33

      Poista
    2. Voi, ihana <3 Kiitos tästä!!

      Poista
  2. Okei (MIKÄ ADDIKTIO MULLA ON OKEI -SANAAN?!), kun mä luin tätä, musta tuntui että olisin lukenut oikeaa SK-kirjaa. Tämä on niin mahtavasti kirjoitettu! Jatkoa nopeasti, Ester! 🖤 (Musta sydän on I-H-A-N-A!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkoa heti seuraavaan postaukseen? 🤔 Mulla ei ihan oikeasti ole muita ideoita! Kiitos joka tapauksessa 🖤 (Niin on!)

      Poista
  3. Jälleen kerran ihana tarina🤩! Mut miks melkein joka pentueessa on vaan yks pentu🤔? (Siis esim. Hämypentu on ainut pentu nyt ja Lumitassu oli ainut joka nimitettiin.) Mulla tulee Lumitassusta mieleen Tiikerikynsi ja Rikkotähti. Mut jos se on niinku Tiikerikynsi, sillä täytyy olla joku syy, miks se on ilkee. Ninja on ihana, kun se oikeesti yrittää saalistaa, vaikkei onnistukkaan. Mun mielestä se on vähä raukka, ku se ei ees syö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin: Mä rakastan, miten sä olet paljon syvemmällä tässä tarinassa ku jotkut muut :D
      Sitten vastauksia sun kysymyksiin:
      - Myrskyklaanissa on vajausta pennuista & oppilaista, nimenomaan koska siellä on ollut paljon yhden pennun pentueita. Se asia taisi tulla esille jo jossain vaiheessa, mutta mainitaan uudestaan ensi osassa :)))
      - Lumitassulla ON syy ilkeyteensä. Sillä hän siis oli veli, mutta se kuoli synnytyksessä, mistä johtuen sen emo on tosi masentunut, ja Lumitassu kokee syyllisyyttä siitä. Sillä on olo, että se ei ole "tarpeeksi hyvä" pitämään emoa iloisena, ja se purkaa sitä sitten lyttäämällä muita. Niin kuin nyt kiusaajat yleensä.
      - Ninja ON raukka, mutta ihanan päättäväinen mun mielestä :D <3 Spoileri: Ninjastakin lisää ens osassa!

      Poista
  4. Hmm... Mä alan lämmetä tälle, mutta se on kyllä täysin Ninjan ansiota. :D Ehkä tää kriittisyys tosin johtuu siitä, että mä olen juuri lukemassa Tulijokea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *käy liittymässä Ninjaa*
      Kyllä mä vielä voitan sut puolelleni, Grillattu Oivariini! :D

      Poista
  5. Vaikka en ole yhtään Sk-fani, tämä oli hyvä tarina! Tykkäsin tästä ehkä enemmän, kuin #1:stä, koska Ninja ja Toffee astuivat kehiin:). Odotan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkäsin tästä EHDOTTOMASTI enemmän kuin ykkösestä, ja kolmosesta enemmän kuin kakkosesta 😅 Jatkoa pian, mutta haluaisin ehkä jonkun muun postauksen tähän väliin... 🤔

      Poista
  6. Mielenkiintoista luettavaa! Tykkäsin, joskin sulle epätyypillisiä kirjoitusvirheitä löytyi jonkun verran:) Ninjan ja Toffeen kohta herätti mielenkiinnon vain entisestään.❤️❤️
    Jatkoa kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että pidit <3 Jatkoa tulossa toivottavasti vielä tänään!!

      Poista
  7. Okei. (Linski tartutti mut okei-sanaan..) En tiiä ketään, joka osaisi kirjottaa Soturikissoja aidommin kuin sä💚✨ Joten jatkoa, pliide!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, kiitoskiitoskiitos! Yritän saada kolmasosan julkaistua tänään!!

      Poista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Kirjallisuuden hahmoja #3 - Harry Potter- shipit