Saippuakuplia

Tervehdys :D 

Okei, mä tiedän, että se on aina ärsyttävää, kun blogissa tulee putkeen kaksi postausta samaa jatkotarinaa. Koska se ei ole kaikkien mieleen, ja vähän kaikki varmaan haluaisi vähän vaihtelua.

 Mutta ihan oikeasti, can't help myself... 

 Nauttikaa, mulla ei ole mitään löpistävää tähän alkuun 🤷🏼‍♀️








Minä herään 

ja aamu 

on musta.

Se on tehty 

mustasta mekosta 

mustista kengistä

mustasta hatusta 

mustista renkaista silmien alla 

unettoman yön jälkeen. 


Kuulen itkua 

äiti, tiedän 

isä ei itke, vain 

kulkee ympäriinsä pelottavin kasvoin. 

Luulisi, että äiti 

olisi odottanut edes 

kirkkoon asti.

Ei.


Minä tunnen 

kaiken 

ja samaan aikaan 

en mitään.

Tunnen 

vasaran, 

joka hakkaa rintaani, 

tunnen kivun.

Tunnen 

oksennusreaktion tekevän tuloaan, 

tunnen kyyneleet 

nyrkin kokoisena myökkynä 

rinnassani.


Ja samaan aikaan 

kaikki tuntuu omituisen 

vaimealta. 

Aivan kuin 

olisin 

veden 

alla.


Aamu on 

palaneita paahtoleipiä 

kylmää kahvia 

nenäliinoja 

Buranaa ja  

vedenkestävää 

ripsaria.


Autossa 

jäätyminen alkaa.

Se leviää 

hitaasti 

rätisten 

sormenpäistäni 

muuta kehoani kohti.


Isä 

avaa radion 

täyttämään 

tyhjän tilan puheissa, 

tyhjän tilan 

minun vieressäni.


Kukaan 

ei  

sano 

mitään.


Jarrujen ääni kirkon pihassa.

Jää 

on noussut jo 

pohkeisiini.

Isä nousee autosta, äidin 

hartiat tärisevät. 

Nousen ilmeettömänä 

kävelen hänen 

ovelleen 

autan hänet 

ylös.


Puristan tiukasti 

äidin kättä 

kun jätämme hatut 

eteiseen.

En tiedä enää,

kumpi meistä 

tarvitsee sitä 

enemmän.

Jää 

hipoo polviani.


Otan osaa, äänet 

sanovat. 

Minusta 

ei ole vastaamaan.

Mutta isä,

isä pysyy vahvana,

hän nyökkää 

ja sanoo 

kiitos 

kiitos 

loputtomiin vain 

kiitos. 

Häntä 

ei kuorruta jääkerros.


Sumeaa.

Vieraiden kasvoja 

kukkia 

kivipenkit 

pappi 

itkuinen hiljaisuus 

kaikki se 

on vain yksi 

musta sumu.

Jää kylmää 

reiteni.


Enkä minä 

kuule 

en kuule mitään 

puhu kovempaa, typerä pappi, 

minä huudan 

mutta kukaan 

ei kuule.

Kanttorin sormet 

painelevat 

urkujen koskettimia, mutta 

ääntä 

ei synny 

tai sitten korvani 

eivät 

vastaanota 

sitä.

Jää lanteellani.

Vaaleanpunaisia ruusuja.


Jalkani liikkuvat 

olen siitä varma.

Yhtä varma kuin siitä, etten 

antanut niille 

käskyä 

liikkua.

Sora 

rahisee kenkien alla.

Jää 

koskettaa napaani.


Enkä 

minä 

kuule 

mitään 


Ja kun äänet palaavat, 

yhtäkkiä,

niinkuin nousisi 

veden alta, 

toivon 

etten kuulisi. 

Sydämeni huutaa 

en 

tahdo 

kuulla 

koska ääni on 

väärin 

väärin 

väärin.


Hiekka 

ropisee arkulle.

Jokin 

jäätyy rinnassani.

Ehkä se on 

kyyneleet 

joita en koskaan itkenyt.


Aika 

on epätasaista ja 

epäselvää, 

mutta nyt 

kehoni pusertuu jotakuta vasten, 

ja se joku on 

aivan tuttu ja 

lämmin.

Ivy.


Hän ei sano, 

otan osaa.

Enkä minä sano,

kiitos.

Me vain 

olemme 

siinä.

Ivyn hiukset tuoksuvat 

ruusuilta.


Sen jälkeen 

aistini 

toimivat vähän liian hyvin.

Huomaan 

virheen täytekakun 

kuorrutuksessa, hien 

papin otsalla, muistopuheen 

jäykkyyden.


Kun pappi sanoo, 

hän oli iloinen ja rohkea, 

pääni katoaa 

jään sisälle. 

Koska se 

ei ole totta 


Ella oli 

se

joka muistaa nimipäivät, se

joka huomaa päällepuhutun, se 

joka hymyilee itsekseen, 

eikä kukaan tiedä 

miksi.

Hän oli 

kaunis 

hiljainen 

huomaavainen mutta 

huomaamaton 

mutta ei ikinä 

iloinen ja rohkea. 


Henkäys 

korvassani 

joku on kumartunut 

kuiskaamaan 

minulle.


Dean, 

särkyneet silmät, 

lannistuneet hartiat.


Hän ei tiedä mistään mitään, 

Dean kuiskaa, ja minä 

nyökkään.


Jään miettimään, mitä 

Dean,

jalkapallojoukkueen kapteeni, 

oppilaskunnan puheenjohtaja,

suosittu poika merkkihupparissa, 

tiesi 

Ellasta.


Isä 

jakaa pienille 

saippuakuplia.

Katselen, miten 

ne lentävät kirkon pihan 

yli, kirkkaina 

kiiltävinä

kauniina

täysin sopimattomana 

tähän tunnelmaan.


Mutta jokainen niistä 

poksahtaa aikanaan.

Ja haluaisin kertoa heille, että 

se on 

totta, että 

Jumala todellakin on 

kateellinen.


Mitä kauniimpi kupla, sitä 

aikaisemmin se 

poksahtaa. 

Otan yhden purkin, lasken 

sen ruusujen sekaan.































Kommentit

  1. Eiherranenaikaeiapua. TÄSSÄ ON JOTAIN SUURTA. Tää jatkotarina on keskeneräisenäkin jotain sellaista, joka ansaitsee enemmän lukijoita kuin sen on järkevästi ajatellen mahdollista saada... Tai enemmänkin lukijat ansaitsevat tämän.
    Kommentti loppuu tähän, koska JOKU hoputtaa mua koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 🍪

      Wau. Mitäs mä nyt sanoisin. Um...
      Woah.
      No, sanotaan vaikka niin, että joku on ollut hyvin ilkeä, ei saa hoputtaa :D Hyi hyi, JOKU 😂😇

      Poista
  2. Okei, ööm, en tiedä. Tai siis, MITÄ VOIT KIRJOITTAA KOMMENTTIIN KUN OLET LUKENUT JOTAIN NÖIN VAIKUTTAVAA??? En tiedä, joten sanon vain että apua, wau, upeaa🫧

    VastaaPoista
  3. Sinä siinä, Ester, juuri sinä Ester-poro, joka nyt luet tätä kommenttia.
    Miiiiiiiiiiiiiteeeeeeeeeeen.
    Mitenmitenmitenmitenmiten.
    Sun pitäisi nyt kertoa meille kaikille, miten tällainen TAIDETEOS luodaan.
    Oikeasti. Vau. Se on kolme kirjainta. Vau. Tämä teksti on vaikuttava, kaunis, surullinen, etenkin se vaikuttava. Tämä on oikeasti vaikuttava. Sellainen kokemus, että sitä haluaa vain lukea tämän tosi tosi tosi tosi monta kertaa. Eli usko tai älä, ne puuttuvat kommentit niistä sadoista, jotka tää teksti ansaitsee, johtuvat vaan siitä, että ihmiset vain jumittuvat lukemaan tätä kymmenettä kertaa ja sitten on jo ilta ja he menevät nukkumaan.
    Ester oikeasti. Vau. Mä kunnioitan ja ihailen sua nyt vielä enemmän (mikä on jo saavutus, koska ihailen sua jo valmiiksi kirjoittajana aivan VALTAVASTI) tämän tekstin myötä. V. A. U.
    Olen puhunut. 💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Anni, kiitoss 💛 Mulle ei ole oikein mitään sanottavaa näin ihanan kommentin jälkeen, joten sanon vain että kiitos!!! Olen vastannut. 💙

      Poista
  4. Kfldosospq. Essi, sä olet ilkeä. Ei saa kirjoittaa niin hyviä tekstejä, että mielessä vain pyörii pyörii pyörii se teksti, eikä pysty keskittymään kommentoimiseen! Okei, mä yritän nyt kuitenkin puristaa jotain kasaan… Elikkäs ensinnäkin, aivan ihana ihana ihana surullinen kaunis 💙🫧 (Ylikäytettyjä adjektiiveja sun tarinoista, I know…) Tää on just sellainen, jota lukiessa janoaa IHAN JOKA HETKI lisää ja ajattelee vain: Pliis älä lopu, pliis älä lopu. Ja sitten se loppuu… Ja on pakko aloittaa lukeminen uudestaan. Ja kun sä luet tätä uudestaan, niin sä rakastat tätä vain sana sanalta entistä enemmän 💛 Wau, Essi, wau! Muuta en osaa sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoskiitoskiitoskiitos 🧡 Niin persoonaton vastaus, taas kerran, mutta tää oli oikeesti niin ihana kommentti ja mulle tuli niin hyvä olo tästä <3:))

      Poista
  5. Eiköhän tätä tekstiä ole jo tarpeeksi kehuttu. NO EI OLE! Tää oli upea! Opin TODELLAKIN pitämään tästä teksityylistä ja ylipäätään tästä - onko tää nyt jatkotarina? 'Vau' sanaa on käytetty jo paljon muissa kommenteissa, mutta tässä tapauksessa sitä voi ylikäyttää! (Tai no, ei voi, koska tää ansaitsee kaikki vau:t ja enemmän!) Sekava kommentti, i know, mutta parempaakaan ei ole saatavilla tällä hetkellä.✨😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sekava vaan ihana 💚 Mä hymyilen täällä voitonriemuisesti, koska sain nyt sutkin puolelleni :D

      Poista
  6. Vauvauvauvauvauvauvau! Siis Ester, miten sä osaat kirjoittaa näin hyvin?! Tämä on täydellinen. Sä osaat käyttää juuri oikeita sanoja ja TÄMÄ ON VAAN TÄYDELLINEN 💙💙💙 Sun on pakko kirjoittaa joskus säeromaani ja mä lupaan, että se tullaan kääntämään varmaan 50 kielelle 💙✨

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te ootte ottanu tän niin ihanasti vastaan oikeesti 🥰 Kiitos <3

      Poista
  7. 💕Ei. Ei. Ei, ei, ei ei. Essii, tää on mahtava! Ihana, upea, täydellinen. Nyt sä tietenkin ajattelet että ”Mikään ei ole täydellistä”. Mutta tämä on! ❤️💜💙
    Mun puolesta sä voit aivan hyvin kirjoittaa tästä kirjan. Oikeastaan mä pakotan sut jatkamaan tätä ikuisuuksiin :)
    ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä ihan OIKEASTI harkitsen tekeväni tästä kirjan, mut katsotaan :) Ainakin pari osaa saatte vielä! <33

      Poista
  8. On ihmisiä, jotka vaan jollain uskomattoman maagisella tavalla, onnistuu koskettamaan toisia ihmisiä todella syvältä sisimmästä yhä uudetaan ja uudestaan. Nuo ohmiset saa aikaan ihmeellisiä asiota, luovat ympärilleen puhdasta kauneutta, kuvaten elämää, niin viiltävän tarkasti, sanoinkuvaamattoman upeasti ja elävästi. Ja Ester, sinä olet ehdottomasti yksi näistä ihmisitä. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä.

    Toivon, että osasin jotenkin kuvata sen kunnioituksen määrän, vilpittömästi tunnen sua kohtaan. Olet tähti!!✨

    VastaaPoista
  9. Siis, WOW! Ihana tarina Ester! Ehkä jopa vähän pelottavakin, hyvällä tavalla. Olet kyllä lahjakas kirjoittaja! Ja hei, blogini löytää osoitteesta: https://kisuntarinat.blogaaja.fi/! Olisi kiva jos kävisit katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon 💙 Ja tottakai käyn katsomassa sun blogin!

      Poista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Mä olen pahoillani, että mun täytyy kertoa tämä teille

Ensi silmäyksellä...?