Vähän liikaa #2

Heiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii :) 

*kirjoittaa liian monta i:tä, koska ei ole muutakaan sanottavaa*

No, sanotaanko kuitenkin sen verran, että ykkösosan lukeminen on ERITTÄIN VAHVASTI MELKEIN PAKOTTAVASTI suositeltua, koska muuten päivät saattavat lähteä hyppimään, tarinassa kun hypitään ajassa. Joo, olkaa tarkkaavaisia päivien kanssa, että milloin tapahtuu mitäkin :) 

 Eipä muuta. Nauttikaa tarinasta <3 





 Vähän liikaa #2 


Torstai 16. Päivä

17:17

Pimeää. 

Onko se vain pääni sisällä onko se vai onko täällä pimeää tukahduttavan pimeää kuristavan pimeää pimeää

Valot laittakaa ne päälle

sanat eivät tule suustani

tai mistään. 

Pimeää. 

Pimeääpimeääpimeääpimeää. 

Sattuu. 


Tiistai 21. Päivä

10:08

"Hei, jos näet Emman, kerro hänelle osanottoni", joku huikkaa. Ehkä seitsemäs tyyppi samalla asialla. Käännyn häntä kohti väkinäinen hymy kasvoillani ja näytän peukkua. 

 "Minä sanon. Hän varmasti arvostaa sitä." 

 Jätkä hymyilee. Hänellä on vaalea keskijakaus ja jalassaan samat farkut kuin minulla, mikä on lievästi ärsyttävää. Taitaa olla joku, jonka tunsin joskus. 

 Joku, jonka Emma tunsi joskus. Joku, joka luulee edelleen tuntevansa Emman. Typerys. Eikö hän tiedä, että kun suru saapuu, se on hyökyaalto, joka pyyhkäisee kaiken mukanaan, ja sen jälkeen ei jää jäljelle mitään vanhaa? Kun Emma palaa kouluun, hän on kaikille vieras. 

 Kellot soivat, ja farkkupapukaijalle tulee kiire. Hetkessä kirjat sulloutuvat reppuun ja puhtaanvalkoiset Niket saavat siivet kohti luokkaa. Hymyilen vinosti hänen peräänsä. 

 Minulla on nimittäin bisneksiä tälle tunnille. Istun naulakon lähelle, puolittain takkien sekaan, ja odotan. 

 Hugo on tänään vähemmän myöhässä kuin yleensä. Hän kolistelee sisään ovesta, sylkäisee käytävälle. Jään tuijottamaan klimppiä, koska en halua katsoa häntä silmiin. Se vain todistaisi, että tämä tapahtuu oikeasti, tämä tapahtuu nyt, tämä tapahtuu tässä, tämä tapahtuu minulle.

 "Tule", Hugo murahtaa, ja minä pomppaan salamana pystyyn. Hän on yksinkertaisesti niitä tyyppejä, joille ei ryttyillä.

 Niinkin jäykäksi lihasmötiksi Hugo liikkuu yllättävän nopeasti. Tai sitten hermostuneisuus hidastaa askeliani. Joka tapauksessa minun on pidettävä kiirettä pysyäkseni hänen perässään. Olemme hiljaa koko matkan. Minä siksi, että olen ajatuksissani, Hugo todennäköisesti siksi, että hän nyt vain ei ole puhelias tyyppi.

 Sitten hän yhtäkkiä pysähtyy ja kääntyy katsomaan minua. Mustissa silmissä palaa raivo. 

 "Mitä ikinä teetkin", hän sihahtaa, "älä anna niiden nähdä motiiviasi. Älä anna niiden nähdä että sinuun sattuu. Älä anna niiden nähdä heikkouttasi. Tänään - sinä - vittu - piilotat - sen, tai muuten saat jäädä yksin itse keittämääsi soppaan."

 Nyökkään turtana. Hugo hymyilee niin kuin paholainen hymyilisi, raivoissaan, julmasti, välinpitämättömästi.

 Älä anna niiden nähdä henkilökohtaisi motiivejasi.

 Pääni täyttyy kuvista. Hetkestä, jona Emma lopetti puhelun, jolloin hän työnsi minut pois kasvot sulkeutuneena. Miten makasin sängyllä ja odotin ja odotin, odotin että hän soittaisi, kertoisi mikä on hätänä. Rehtorin tiedotustilaisuuden Sophia Jenkinsin kuolemasta. Minä en saanut tietää siitä Emmalta, vaikka väitinkin niin myöhemmin. Hetken, kun tajusin, että Emma ei aio palata elämääni.

 Älä anna heidän nähdä että sinuun sattuu.

 Asettelen välinpitämättömän naamion kasvoilleni. Näytös alkakoon. 

Kommentit

  1. Mä en ehkä päässyt tähän kunnolla sisälle, vaikka luin ekan osan juuri ennen tätä.
    Eihän sun tekstit kuitenkaan ikinä huonoja ole 🖤🖤🖤
    Ja hei, ihanaa että tuli postaus näin tiheällä aikavälillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se mitään <3 Kaikesta ei voi pitää, ja mä ymmärrän sen kyllä!

      Poista
  2. Mäkään en ehkä oikein saanut kiinni tästä, mutta odotan silti innolla jatkoa 💙🦌 Pidin ekasta osasta paljon enemmän, mutta ei tämäkään todellakaan mikään huono ollut! 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, Anni. Kyllä sä mulle voit olla rehellinen :) Jos et tykkää, sä saat sanoa sen, se on ihan okei <3

      Poista
  3. Viime osa oli parempi, mutta tämä oli silti sanoinkuvaamattoman ihana!! Seuraavaa osaa odotellessa🖤🤍✨

    VastaaPoista
  4. Eka osa oli kyllä parempi, mutta tääkin on ihan hyvä❤️ Odotan jatkoa!
    Ja muuten kivaa kun tuli uusi postaus näin äkkiä! :) 💜💜💜

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Mä olen pahoillani, että mun täytyy kertoa tämä teille

Ensi silmäyksellä...?