Kaulakoruja

No moi vaan. :||

Ja äskeinen oli tosiaan vastalause mun blogin kaikille muille tekopirteille tervehdyksille (heiiiiiii, moikka!!, heyyy jne.) Tämän protestin aiheutti se, että mä luin tekstejäni ja ärsyynnyin niihin iänikuisiin reippaisiin aloituksiin. Totuus on, että mä olen kirjoittanut noita tekstejä iloisena & innostuneena, joo, mutta myös väsyneenä, ärsyyntyneenä tai neutraalilla mielialalla. Ja sekin on ihan ok!

 Mutta joo. Tämän paasauksen jälkeen mennäänpä asiaan: Mulla olis yksi jatko-osa tähän säkeelliseen tarinaan! Käykää lukemassa edelliset osat Ruusuja sekä Saippuakuplia, jos haluatte muistella juonta/muuten vain päästä tunnelmaan. Tässä olis tää :)





Kaulakoruja 


Myöhemmin ainut mitä 

haluan 

on sulkea ovi 

laittaa kuulokkeet 

korviin, ja äänet 

niin kovalle että en 

kuule 

hiljaisuutta.


Mutta musiikki 

ei ole 

ystäväni 

enää.

Koska jokainen, 

jokainen 

laulu 

tuo mieleeni muistoja 

joita en 

halua muistaa.


Jos olisin 

liitutaulu, nyt 

olisi 

pyyhkimisen hetki.

Minä pidän 

pienistä aluista, mutta tämä 

on suuri 

loppu.


Ja aivan niinkuin 

kirjoissa, 

juuri silloin kun 

tuijotan 

ulos ikkunasta, 

yöhön, kuulen 

pöllön huhuilevan, joku 

naputtaa 

lasia.


Bess,  

sanoo ääni.                                             Kuvittelenko vain?

Bess, 

uudestaan.                                          Se saattaa olla tuuli.

Bess, avaa nyt se pirun ikkuna.

Tuuli 

ei voisi kuulostaa noin 

vihaiselta. Joten 

nousen ja 

avaan 

sen pirun ikkunan.


Dean on jo 

vaihtanut 

farkkuihin, ja hänen 

hiuksensa 

ovat pörrössä.

Posket 

ovat kiipeilyn jäljiltä 

punaiset.


Mitä hittoa, Dean?

Joku kysyy.

Joku sellainen, jonka tapasin 

tuntea 

hyvin kauan aikaa sitten.

Dean 

katsoo minua aivan kuin olisin 

sanonut 

jotakin.


Sinun täytyy antaa minun puhua, 

hän sanoo.

Et saa keskeyttää minua kertaakaan, 

hän sanoo.

Koska on jotakin, mistä sinun pitäisi tietää, 

hän sanoo,

ja minä kerron sen sinulle, 

jos vain kuuntelet, 

hän sanoo.


Ja minulla 

on omituinen tunne, kuin 

olisimme lähellä 

jotakin tärkeää.


Minä nyökkään 

hyvin 

h   i   t   a   a   s   t   i 


Okei.

Muistatko sen kuunsirppikorun?

Ellalla oli se joka päivä.


Ruosteinen veitsi 

viiltää sydämeni 

auki.

Näen 

silmieni edessä 

aivan kuin elävänä 

Ellan 

ja hopeisen 

kuunsirpin muotoisen, kuten Dean sanoi, 

korun, josta 

hän ei suostunut 

kertomaan, mistä 

oli saanut 

sen.


Ehkä Dean ei 

näe, että 

vuodan verta 

hänen edessään.

Tai 

sitten 

hän  

ei 

vain 

välitä 


Hän työntää 

kätensä 

paidankauluksesta sisään, ja 

kun hän 

vetää sen 

takaisin, 

siinä on koru. Aivan 

samanlainen kuin Ellalla.


Sinä et tiedä, Bess, mutta rakastin siskoasi kovasti.


Ja minä vain 

katson häntä 

ja silmäni 

kysyvät, ja hänen 

silmänsä 

vastaavat 

kyllä. 


Joku 

kieputtaa päätäni 

ympäri 

ympäri 

ympäri, kuin 

huvipuistossa.

Ella ja...

Dean?


Hiljainen tyttö, jolla oli 

vanha sielu, 

ja poika, josta 

opettajat ja tytöt, joita koulussa on kaksikymmentä 

samanlaista, tykkäävät.

Ella ei olisi ikinä 

valinnut 

Deania. 


Hän jatkaa: 

Se oli aivan niin kuin sadusta.

Joka yö puutarhassa.

Hän ei halunnut kertoa muille, 

koska pelkäsi sen katoavan.


Hänen mielestään sitä piti suojella.

Meidän yhteistä salaisuuttamme.

Minulle sillä ei ollut väliä,

kertoisimmeko muille vai emme.

Minulle väliä oli vain hänellä.


Hän 

pysähtyy hetkeksi, vilkaisee 

minua.

En tiedä, mitä 

hän näkee.

En tiedä, mitä 

minä tunnen 

juuri nyt.


Tiedätkö, missä minun pitäisi olla juuri nyt?

Ja vaikka 

tämä alkaa olla jo, 

liikaa, vaikka 

oksennus tuntuu painostavana möykkynä 

rinnassani, enkä 

haluaisi kuulla, mitä 

hän 

haluaisi sanoa, pudistan 

päätäni ja 

kuiskaan,

en tiedä.


Puutarhassa. Hänen kanssaan.


Näen 

sen silmieni edessä.

Deanin kädet 

hänen hiuksissaan, hymyn 

siskoni huulilla.

Se on juuri 

sellainen salaisuus, joka 

Ellalla 

olisi voinut olla.

Hän ei olisi 

halunnut 

kenenkään kyselevän mitään, 

sanovan etteivät he 

sovi toisilleen, koskettavan 

hänen kuutamoromanssiaan.


Ja 

(olen varma siitä) 

hän oli takuulla todella 

onnellinen.


Räpäytän silmiäni 

hämmentyneenä.

Miksi sinä kerrot tämän minulle?


Dean 

hymyilee 

surullisesti.

Jotta tietäisit, miten monet ihmiset rakastivat häntä.

Et ole yksin, Bess.


Ja sen sanottuaan hän 

avaa ikkunan, 

päästää yötuulen 

sisään.

Ja kun hän katsoo minua 

uudestaan, 

silmistä 

ei kuvastu mikään muu kuin 

tuska.


Sitten hän menee.


















 

Kommentit

  1. Äääsdksloeixjnsnwllskzkz, AIVAN USKOMATON!!! Ester, tää on silkkaa ihmeellisyyttä, mitä… miten…

    Ps. Mä haluan sen kaulakorun, voitko lähettää sen mulle vaikkapa postissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awwwhwwhhh, kiitos 💚
      Ja joo toki, tulee viiden päivän sisällä :D

      Poista
  2. USKOMATTOMAN HYVÄ POSTAUS!!!!! Toi kaulakoru on ihana📿! Enpä osaa oikein muuta sanoa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs juttu tässä on, että se kaulakoru on kaikkien mielestä kauheen hieno 😅 No jooo, kiva että tykkäsit!

      Poista
  3. Tämä. On. Ihana, Ester. Tämä vain on ihana. Omasta mielestäni kuitenkin kaksi ensimmäistä osaa olivat vähän parempia, mutta oikeasti. Ero on vain NIIIIN pieni, että tämäkin ansaitsee tässä kommentissa esiintyvät MITÄÄÄÄH??!!:t.

    MITÄÄÄÄH??!! Mä pidän paljon tästä jatkotarinasta ja sen rytmistä ja tuosta säekerronnasta ja kaikesta tässä... Miiiiiteeeeenn?? Ja taas... MITÄÄÄÄH??!!

    Ps. Mua harmittaa kun en kommentoinut edelliseen osaan tätä jatkotarinaa... Mutta se oli... Ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiiiiiiiii, kiiiiiiiiiiitoss!! Ihanaa että pidit noin paljon 🤍

      Poista
  4. Uskomatonta, mykistävän upeaa, kiitos ja kumarrus!💖

    VastaaPoista
  5. Ester, tämä on niin ihana ja upea ja TAIDETEOS 💙 Mä vaan, mä vaan... Tämän tunnelma, sanat, tämä juoni, johon tämä on alkanut kehittyä. Ja tuo koruyksityiskohta on ehkä kaunein asia maailmassa 💙 Kuka muu voi käyttää sanaa 'kuutamoromanssi' näin ihanasti tai kirjoittaa tällaisen tekstin, kuin sä, Ester? Vastaus: ei todennäköisesti kukaan muu 💜 Okei, tästä kommentista tulee nyt liian sekava, mutta yritän vaan kertoa, kuinka PALJON mä rakastan tätä tekstiä ja koko jatkotarinaa. Se on taideteos, usko tai älä, poroseni 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, hauskaa, että sä poimit esille ton sanan, koska itse asiassa kaikki aika lailli lähti siitä. Ihan alussa, kun mä vasta suunnnittelin tarinaa, mun mieleen tuli sana 'kuutamoromanssi' ja sittenhän kolme ensimmäistä lukua oli käytännössä jo kirjoitettu :D

      Poista
    2. Kuutamoromanssi vaan pomppasi mun silmille sieltä kaiken muun tekstin seasta ja huusi, että hei, mainitse mut erikseen, koska sovin niin upeasti juuri tähän kohtaan tekstiä 💜 Varmaan EJAIT oli käskenyt sitä tekemään niin ;)

      Poista
  6. TÄMÄ. ON. TOTAALISESTI. PARASSSSS

    *toipuu lukemisen aiheuttamasta hurmostilasta*

    Alright, Essi, sä kirjotit just yhen maailmankaikkeuden ihanimmista teksteistä... NIINKUIN OIKEASTI😻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ääääähhhh, ihana olleeeeeettttt 💜💜💜

      Poista
  7. Heiiiiiii…. TÄÄ EI OO TOTTA!!!!! Aivan ihana, upea, mahtavaaa💜💜💜💜💜 Sovitaanko että sä lähetät Helmille toisen korun ja mulle sitten toisen?😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopii! Korut on nyt sit varattu, että sori kaikille muille 😅 Mä voisin tehdä tälle sarjalle oman nettikaupan: Mulla olis oma saippuakuplamerkki, ylihintaisia tavallisia ruusuja paketissa, jossa on tän logo & näitä kuunsirppikaulakoruja :D Mitä mieltä 🤔

      Poista
  8. SIIS APUA. Apuaapuaapua. Tämä osa ja tämä koko jatkotarina on vain AIVAN LIIAN IHANA 💙💙💙 Tämä on niin vahva, kaunis tarina, joka on oikeasti TÄYNNÄ tunnetta, ja rytmi on ihana ja... Wau, Essi. Tämä jatkotarina on varmaan mun lemppari OKET:ssa ja se on PALJON 💙✨

    VastaaPoista
  9. Tuntui ihan kuin oisi lukenut oikeaa kirjaa, sillä tää on YKSINKERTAISESTI PARHAITA ASIOITA IKINÄ. Mä en ole aivan varma siitä, mitä tähän edes pitäisi kirjoittaa, sillä sä tiedät kyllä, miten mieletön koko tarina on... Ihania yksityiskohtia, idea ja rytmi, kaikki.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Mä olen pahoillani, että mun täytyy kertoa tämä teille

Ensi silmäyksellä...?