Ensimmäistä kertaa elossa
Moi tyypit 💛
Tänään olis vuorossa jotain vähän erikoisempaa. Okei, siinä mielessä normaalia, että tää teksti on tällainen säeteksti, mitä nyt on ollut paljon, mutta tässä tuntuu tietty toiveikkuus ja iloisuus, mikä ei (kuten tiedätte) ole mulle tyypillistä. Tänään kuitenkin tuli yhtäkkiä inspitaatio tähän. Nyt voitte olla vähän vähemmän huolissanne mun mielenterveydestä, kun mä en olekaan ihan 100% pimeä ihminen 😃
Ai niin, ja sori tästä postausvälistä. Ei ole tulossa muutosta, jee. Mulla on yks sellainen isompi kirjoitusprojekti menossa, minkä takia näitä blogitekstejä tulee varmaan kirjoitettua vähemmän.
Kun kävelen kotiin koulusta
näen ensimmäiset
leskenlehdet
Ne eivät tunnu kuuluvan
ruskean loskan ja
veden
sekaan ojaan
kauniina ja kirkkaina ne
ovat
niin kuin hymy
keskellä huutamista ja kirkumista ja itkua
Ensimmäistä kertaa
pitkään aikaan
mielessäni käy että
vaikka se on kliseistä ja joskus
vaikea uskoa
ehkä
elämä todella voittaa
Tuntuu kuin tämä
olisi ensimmäinen päiväni
elossa
Olen ollut kuollut
tai
horroksessa
talviunilla
tai hyvin paksun jääkerroksen peittämänä
pitkän aikaa
Ensimmäistä kertaa avaan ulko-oven ja
hymy jonka osoitan äidille
ei ole
teeskennelty vaan aito
Ensimmäistä kertaa kuuntelen
musiikkia
en siksi että haluan
itkeä jotakin ulos
vaan siksi että
yhtäkkiä minä muistan taas
että
minä pidän musiikista.
Eikä se tarkoita sitä
miten olen sitä käyttänyt viime aikoina
Ohitan kaikki laulut
jotka olen omistanut
hänelle
ja kun teen sen
nimi ei nouse mieleeni
on kuin en edes
muistaisi miltä
hänen
kasvonsa näyttävät
Lohdullista
olla
ajattelematta
Lohdullista
levätä
Tämä tunne
niin vieras
tarvitsen sitä
tarvitsen
Minä taistelin ja
taivas tietää että en
selvinnyt haavoitta
mutta juuri nyt
tunnen sen
Minä todella
voitin taisteluni ja
se
on
nyt
ohi
Okei, ihan ekaks, mä tykkäsin tästä. Mut jotenkin tää ei ehkä tunnu luonnolliselta?? Mikä varmaan johtuu vaan siitä et en oo tottunut lukee sulta tällaisia tekstejä. Mut hei edelleen tää oli kyl hyvä! :)
VastaaPoista❤️❤️❤️
Kiitos! Ja joo, tajuan kyllä mitä haet. Ehkä se vaan tuntuu oudolta, että synkkis-Esteriltä tulee yhtäkkiä ihan toiveikas elämä-voittaa-everything-will-be-alright-tyylinen teksti :D
PoistaArvaa mitä? U-P-E-A! Upeaaupeaaupeaaupeaaaaaaaaaaa...
VastaaPoistaSe sana, mikä minulle tästä tulee mieleen on raikas. Siis sellainen virkistävän raikas – ihan niin kuin kävisi ekaa kertaa uimassa vähän liian viileässä järvessä silloin ekoilla kahdenkymmenen asteen kelillä toukokuussa... Ihan mahtavaa.
Ihana kommentti 💚💚 Raikas on aikalailla täsmälleen sitä, mitä tän tekstin oli tarkoitus olla. Oikeasti, kiitos tosi paljon tästä kommentista <3
PoistaMä oon aika varma, että tää on ensimmäinen kerta, kun sanon tän sun blogin kommenteissa. Mutta tää ei ollut mun makuun. … *Annin maailma järkkyy* Okei, aloitetaan alusta. Tää on HYVÄ. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Mutta. Jotenkin aihe on vaan käytetty - ei käytetty, vaan öö… sellainen… liian… mm… *hakee oikeaa sanaa muttei löydä muuta kuin käytetty, vaikkei tarkoita ihan sitä*. Kuitenkin. On sun joidenkin ja/tai monienkin surullisten (oon mun äidin padilla ja tässä on automaattinen tekstinkorjaus ja se just korjasi ton sanan ’surullisenkuuluisan’) tekstienkin aiheet käytettyjä, mutta sä osaat käsitellä sitä aihetta silti niin, ettei se tunnu yhtään käytetyltä tai tylsältä vaan hyvältä ja niin uudelta ja upealta. Tässä se ei niin onnistunut, ja jotenkin… niin. Eli teksti on hyvä ja nyt kun mä luen tätä samalla uudestaan, mä mietin, että onkohan mussa jotain vikana, kun mä en pidä näin hyvästä tekstistä. Sanavalinnat, vertaukset (etenkin eka kappale), ne on TOSI HYVIÄ, mutta tää ei silti iske. Ehkä sä tajusin jotain EJAITin kautta mun selityksestä :D <3
VastaaPoistaOkei, Anni, mutta ihan oikeasti, se on luonnollista, että sä et tykkää joka tekstistä :D Sen oli pakko tapahtua jossain vaiheessa. Tää ei ole mikään maailmanloppu, okei? :D
PoistaMun mielestä ihana teksti – niin kuin sun tekstit aina – mutta ei paras. Alkua mä tosin rakastan ihan superpaljon ja se on ihan supersupersuperihana 🖤 Mä rakastan niitä sanavalintoja ja sitä tunnelmaa, mikä välittyy. Tää teksti ei kuitenkaan iskenyt nyt ihan täysillä :)
VastaaPoistaOkei, no, hyvä että tykkäsit edes vähän! <3
PoistaYksi sana - vou.
VastaaPoistaVouvouvoubouvooooouuuuuuu....
Vouvouvou. Mä alan pikkuhiljaa kuulostaa koiralta, mutta... vou. :D
Mä taidan vaan toistaa Nalle_puhia, mutta... tää oli ihan kuin... tiedätkö... sellainen sumuinen kesäaamu mökillä, kun heräät ja avaat ikkunan kuudelta aamulla, jotta näät ensimmäisenä sumun peitossa olevan järvimaiseman ja auringonnousun.
En tiiä, jotain tuntuu puuttuvan, mutta silti... toi tunnelma, säkeet, yksittäiset sanat, joista sä muodostat lauseita - vou. ;D
Tää oli ihana ja keväinen ja ihan kaikkea, mutta… No joo. Tää on tavallaan laimeampi kuin ne sun toivottomat tekstit. Tai siis, tässähän on oma aivan ihana tunnelmansa, mutta se ei ole yhtä vahva kuin sun teksteissä yleensä, ja ei sen kai kuulukaan, koska tän ei pidäkään välittää mitään sydäntäsärkevää surua vaan vasta pientä toivon virettä, mutta silti. Mä en tiedä, totta kai mä pidin, mutta mä olen ehkä vähän samoilla linjoilla Annin ja Linin kanssa.
PoistaJoo, joka tapauksessa, kiva saada sultakin vähän uudenlaista tekstiä :D
Kröhm, siis korjaan: Viljaa, ei Nalle_puhia. ;)
PoistaOkei, eli anonyymille: kiitos ihan superpaljon 💚 ihanaa että tykkäsit <3
PoistaJa Fiksulle: Noh, se on ymmärrettävää. Tää on erilaista, tähän te ette oo tottuneet. ENKÄ MÄKÄÄN, eli mä en siksi tee tätä yhtä hyvin. Just tää teksti tuli tosi luonnollisesti, mutta muuten toiveikkuus ja iloisuus jii än ee ei oo mulle tuttua. Obviously se näkyy.
Ekan lukukerran jälkeen olin että plääh essi pysy vain tosi tosi surullisissa teksteissä kun ne on niin hyviä, mutta toisen kerran jälkeen aloin ajatella että tääkin on tosi hyvä!
VastaaPoistaPitää vaan hiukan totutella, kun ei oo yhtään totuttua essiä, ja silti täydellisesti sun teksti, niin... No joo ihan sama yritän vain sanoa että tääkin teksti on tosi hyvä ja nyt mun ei tarvitse pelätä sun mielenterveyden puolesta ihan niin paljon koska tää ei oo yhtä surullinen kuin monet sun tekstit joten kiitos oli hyvä teksti! (En unohtanut pilkkuja ja pisteitä, tai mitään...)
Menneisyyden Olivia ei muistaakseni juuri pitänyt tästä. Anteeksi mitä, Menneisyyden Olivia? Ihana. Juuri sellainen varovaisen toiveikas. Ei maailmaa mullistava eikä suoranainen räjähdys kasvoille, vaan viileä kosketus. Toivo sanoitettuna 💜
VastaaPoista