Ensimmäistä kertaa elossa

Moi tyypit 💛

Tänään olis vuorossa jotain vähän erikoisempaa. Okei, siinä mielessä normaalia, että tää teksti on tällainen säeteksti, mitä nyt on ollut paljon, mutta tässä tuntuu tietty toiveikkuus ja iloisuus, mikä ei (kuten tiedätte) ole mulle tyypillistä. Tänään kuitenkin tuli yhtäkkiä inspitaatio tähän. Nyt voitte olla vähän vähemmän huolissanne mun mielenterveydestä, kun mä en olekaan ihan 100% pimeä ihminen 😃

Ai niin, ja sori tästä postausvälistä. Ei ole tulossa muutosta, jee. Mulla on yks sellainen isompi kirjoitusprojekti menossa, minkä takia näitä blogitekstejä tulee varmaan kirjoitettua vähemmän. 



Kun kävelen kotiin koulusta


näen ensimmäiset


leskenlehdet


Ne eivät tunnu kuuluvan


ruskean loskan ja 


veden


sekaan ojaan


kauniina ja kirkkaina ne 


ovat 


niin kuin hymy


keskellä huutamista ja kirkumista ja itkua


Ensimmäistä kertaa 


pitkään aikaan


mielessäni käy että


vaikka se on kliseistä ja joskus 


vaikea uskoa


ehkä


elämä todella voittaa



Tuntuu kuin tämä 


olisi ensimmäinen päiväni 


elossa


Olen ollut kuollut


tai 


horroksessa


talviunilla


tai hyvin paksun jääkerroksen peittämänä


pitkän aikaa


Ensimmäistä kertaa avaan ulko-oven ja


hymy jonka osoitan äidille


ei ole


teeskennelty vaan aito


Ensimmäistä kertaa kuuntelen


musiikkia


en siksi että haluan 


itkeä jotakin ulos 


vaan siksi että 


yhtäkkiä minä muistan taas


että


minä pidän musiikista.


Eikä se tarkoita sitä


miten olen sitä käyttänyt viime aikoina


Ohitan kaikki laulut


jotka olen omistanut 


hänelle


ja kun teen sen


nimi ei nouse mieleeni


on kuin en edes 


muistaisi miltä


hänen


kasvonsa näyttävät


Lohdullista 


olla 


ajattelematta 


Lohdullista 


levätä 


Tämä tunne


niin vieras


tarvitsen sitä


tarvitsen



Minä taistelin ja


taivas tietää että en


selvinnyt haavoitta


mutta juuri nyt 


tunnen sen


Minä todella 


voitin taisteluni ja 


se 


on 


nyt


ohi

Kommentit

  1. Okei, ihan ekaks, mä tykkäsin tästä. Mut jotenkin tää ei ehkä tunnu luonnolliselta?? Mikä varmaan johtuu vaan siitä et en oo tottunut lukee sulta tällaisia tekstejä. Mut hei edelleen tää oli kyl hyvä! :)
    ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja joo, tajuan kyllä mitä haet. Ehkä se vaan tuntuu oudolta, että synkkis-Esteriltä tulee yhtäkkiä ihan toiveikas elämä-voittaa-everything-will-be-alright-tyylinen teksti :D

      Poista
  2. Arvaa mitä? U-P-E-A! Upeaaupeaaupeaaupeaaaaaaaaaaa...
    Se sana, mikä minulle tästä tulee mieleen on raikas. Siis sellainen virkistävän raikas – ihan niin kuin kävisi ekaa kertaa uimassa vähän liian viileässä järvessä silloin ekoilla kahdenkymmenen asteen kelillä toukokuussa... Ihan mahtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti 💚💚 Raikas on aikalailla täsmälleen sitä, mitä tän tekstin oli tarkoitus olla. Oikeasti, kiitos tosi paljon tästä kommentista <3

      Poista
  3. Mä oon aika varma, että tää on ensimmäinen kerta, kun sanon tän sun blogin kommenteissa. Mutta tää ei ollut mun makuun. … *Annin maailma järkkyy* Okei, aloitetaan alusta. Tää on HYVÄ. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Mutta. Jotenkin aihe on vaan käytetty - ei käytetty, vaan öö… sellainen… liian… mm… *hakee oikeaa sanaa muttei löydä muuta kuin käytetty, vaikkei tarkoita ihan sitä*. Kuitenkin. On sun joidenkin ja/tai monienkin surullisten (oon mun äidin padilla ja tässä on automaattinen tekstinkorjaus ja se just korjasi ton sanan ’surullisenkuuluisan’) tekstienkin aiheet käytettyjä, mutta sä osaat käsitellä sitä aihetta silti niin, ettei se tunnu yhtään käytetyltä tai tylsältä vaan hyvältä ja niin uudelta ja upealta. Tässä se ei niin onnistunut, ja jotenkin… niin. Eli teksti on hyvä ja nyt kun mä luen tätä samalla uudestaan, mä mietin, että onkohan mussa jotain vikana, kun mä en pidä näin hyvästä tekstistä. Sanavalinnat, vertaukset (etenkin eka kappale), ne on TOSI HYVIÄ, mutta tää ei silti iske. Ehkä sä tajusin jotain EJAITin kautta mun selityksestä :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, Anni, mutta ihan oikeasti, se on luonnollista, että sä et tykkää joka tekstistä :D Sen oli pakko tapahtua jossain vaiheessa. Tää ei ole mikään maailmanloppu, okei? :D

      Poista
  4. Mun mielestä ihana teksti – niin kuin sun tekstit aina – mutta ei paras. Alkua mä tosin rakastan ihan superpaljon ja se on ihan supersupersuperihana 🖤 Mä rakastan niitä sanavalintoja ja sitä tunnelmaa, mikä välittyy. Tää teksti ei kuitenkaan iskenyt nyt ihan täysillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, no, hyvä että tykkäsit edes vähän! <3

      Poista
  5. Yksi sana - vou.
    Vouvouvoubouvooooouuuuuuu....
    Vouvouvou. Mä alan pikkuhiljaa kuulostaa koiralta, mutta... vou. :D

    Mä taidan vaan toistaa Nalle_puhia, mutta... tää oli ihan kuin... tiedätkö... sellainen sumuinen kesäaamu mökillä, kun heräät ja avaat ikkunan kuudelta aamulla, jotta näät ensimmäisenä sumun peitossa olevan järvimaiseman ja auringonnousun.

    En tiiä, jotain tuntuu puuttuvan, mutta silti... toi tunnelma, säkeet, yksittäiset sanat, joista sä muodostat lauseita - vou. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli ihana ja keväinen ja ihan kaikkea, mutta… No joo. Tää on tavallaan laimeampi kuin ne sun toivottomat tekstit. Tai siis, tässähän on oma aivan ihana tunnelmansa, mutta se ei ole yhtä vahva kuin sun teksteissä yleensä, ja ei sen kai kuulukaan, koska tän ei pidäkään välittää mitään sydäntäsärkevää surua vaan vasta pientä toivon virettä, mutta silti. Mä en tiedä, totta kai mä pidin, mutta mä olen ehkä vähän samoilla linjoilla Annin ja Linin kanssa.
      Joo, joka tapauksessa, kiva saada sultakin vähän uudenlaista tekstiä :D

      Poista
    2. Kröhm, siis korjaan: Viljaa, ei Nalle_puhia. ;)

      Poista
    3. Okei, eli anonyymille: kiitos ihan superpaljon 💚 ihanaa että tykkäsit <3
      Ja Fiksulle: Noh, se on ymmärrettävää. Tää on erilaista, tähän te ette oo tottuneet. ENKÄ MÄKÄÄN, eli mä en siksi tee tätä yhtä hyvin. Just tää teksti tuli tosi luonnollisesti, mutta muuten toiveikkuus ja iloisuus jii än ee ei oo mulle tuttua. Obviously se näkyy.

      Poista
  6. Ekan lukukerran jälkeen olin että plääh essi pysy vain tosi tosi surullisissa teksteissä kun ne on niin hyviä, mutta toisen kerran jälkeen aloin ajatella että tääkin on tosi hyvä!
    Pitää vaan hiukan totutella, kun ei oo yhtään totuttua essiä, ja silti täydellisesti sun teksti, niin... No joo ihan sama yritän vain sanoa että tääkin teksti on tosi hyvä ja nyt mun ei tarvitse pelätä sun mielenterveyden puolesta ihan niin paljon koska tää ei oo yhtä surullinen kuin monet sun tekstit joten kiitos oli hyvä teksti! (En unohtanut pilkkuja ja pisteitä, tai mitään...)

    VastaaPoista
  7. Menneisyyden Olivia ei muistaakseni juuri pitänyt tästä. Anteeksi mitä, Menneisyyden Olivia? Ihana. Juuri sellainen varovaisen toiveikas. Ei maailmaa mullistava eikä suoranainen räjähdys kasvoille, vaan viileä kosketus. Toivo sanoitettuna 💜

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Sydänmurskaa