Olen poissa kun luet tätä

Heii <3

Tällaista tänään. Mä kirjoitan mahdollisesti jotain pitempiä alkuhöpinöitä myöhemmin, mutta just nyt mun olo on dlwlqöäqwmnfkflf, joten ei pysty ei kykene :D 

Tykätkää jos pystytte 💚




Mulla ei ole enää syytä nousta sängystä.

 Kuulostaa dramaattiselta, mutta ei se ole. Kaikki syyt vain katosivat pikkuhiljaa. Tai okei, ne eivät kadonneet minnekään, eivät ainakaan kaikki niistä. Ne vain hiipuivat ja haalentuivat niin kauan, että olivat lopulta vaaleita ja näkymättömissä ja merkityksettömiä.

 Mä en ikinä tykännyt elämästä. Mä en tykännyt ihmisistä. Enkä paikoista. Enkä asioista. En oikeastaan mistään tai kestään. Paitsi susta ja äidistä.

 Sekunti kerrallaan. Mä vain taistelin joka hetken läpi, että jos mä selvitän nyt juuri tämän hetken, niin sitten - niin, mitä? 

 Oli hetkiä, kun mulla ei ollut vastausta. Ei mitään, minkä vuoksi jatkaa. Hetkiä, kun mä olin sammumassa. Mä olisin voinut lähteä paljon aikaisemminkin. Se on ollut lähellä.

 Mutta mä nousin jokaisesta kuopasta, miten raskasta se sitten olikin.

 Mun elämä oli tosi pimeä. Ikuinen marraskuu. Kylmää ja sumuista ja sekavaa ja masentunutta ja väsynyttä.

 Niin paljon vihaa, että sitä oli raskasta kantaa välillä.

 Oudointa oli, että mun marraskuussa alkoi paistaa aurinko. Joku sytytti valot. 

 Se olit sä. 

 Sä vaan tulit ja sekoitit kaiken, kaiken, kaiken. Missä oli ennen ollut pimeyttä, oli valoa, missä kylmää hiljaisuutta, oli lämmintä naurua. 

 Mun vartalo hohti. Mä rakastin tätä maailmaa, mä rakastin sua ja mä rakastin itseäni. Näytit mulle niin paljon kauneutta. Ruskan syksyllä, kuuman kaakaon, tihkusateen kauneuden, miten ihanalta tuntuu puhua keskiyöllä hiljaa puhelimessa, paksut villapaidat, kosteen aamulla, kun sanoo jollekulle 'rakas', musiikin.

 Elämä oli niin täynnä syitä. 

 Kun sä lähdit, kaikki värit sammuivat. Mulla ei ole syytä nousta sängystä. Niinpä mä en nouse. 

 

 

 

Kommentit

  1. Uupeeaa niin kuin aina. 🖤 Otsikko on ihana ja siitä tuli mulle vahvoja mielikuvia. Sitten postauksen kuva mielikuvien sekaan ja tadaa; syntyi suuri mielenkiinto ja ryntäsin lukemaan, vaikken ole vielä kommannut edelliseen postaukseen... No jaa siinä on kaksitoista kommenttia kai se riittää hyvä Ester?
    Toi ihan loppu tuli hiukan liian äkkiä, tai siis vika lause kuulostaa mun aivoissa jotenkin tönköltä tässä tekstissä - vaikka se samalla sopii tähän. Joohps :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEP, 100 % SAMAA MIELTÄ - se ei toimi kovinkaan hyvin. Toisaalta kuitenkin itsemurha tulee aina enemmän tai vähemmän puskista - siis, vaikka sitä olisi ajatellut, niin kun sen oikeasti TEKEE, onhan se nyt järkytys - joten tavallaan sopii :D
      Kiva että tykkäsit tekstistä muuten 💚

      Poista
  2. Ei kyllä näy oikeestaan ettei sulla ollut motivaatiota, ihan sun tasoa:)
    Ehkä sen verran, että aika samanlainen kuin Kesäheinä, mutta siis tosi hyvä perus teksti 🖤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, okei. Luulis että näkyis. Kiva että tykkäsit.

      Poista
  3. Ihana teksti ja ihana Ester 🖤 Mun mielestä oikeasti tosi ihana teksti, mä en vaan nyt keksi mitään sanottavaa, joten pidetään tämä kommentti nyt lyhyenä. MUTTA VIELÄ KERRAN IHANA 🖤🖤🖤

    VastaaPoista
  4. TÄYDELLISTÄ. ESTER, TÄYDELLISTÄ! *vähintään miljoona sydänemojia*

    VastaaPoista
  5. Mä kirjoitan tän kommentin tälleen listana, koska mun aivot ei suostu muuhun yhteistyöhön.
    - tosi estermäinen teksti, jotenkin vaan niin sun tyylinen
    - tosi hyvä, ei paras tai sellanen, että hypettäisin tätä vielä vuoden päästä, mutta silti tosi hyvä
    - mun piti laittaa tähän ksuosikkikohta, mutta tää on tosi sellanen jokainen-kohta-on-yhtä-hyvä, joten mä en osaakaan
    - inhokkikohta ehkä alku?
    - mua vaan jostakin syystä häiritsee edelleen se, että kappalejakoja on tosi paljon. oon jo tottunut siihen, mutta nyt se jotenkin taas hyppäsi mun silmille näytöltä ja ärsytti, mutta jos se on sun tyyli, en ala valittaan :)
    - tän nimi on niiiiiin upea, sä osaat nimetä tekstit paremmin kuin kukaan ja mua oikeesti ärsyttää, kun mun teksteillä on aina ihan surkeat nimet tai monilla ei nimeä ollenkaan
    - toi loppu on hyvä
    - ehkä vähän liian samanlainen kuin monet muut tekstit, tai silleen ennalta-arvattava ja ihan vähän tylsä, mut lukiessa se ei haittaa
    🖤

    VastaaPoista
  6. en käsitä miten saat muutamalla sanalla maalattua joka kerta just ne tietyt ja tarpeelliset asiat, oikeat siveltimenvedot oikeeseen paikkaan. useimmissa sun teksteissä tunnelma iskee tajuntaan eikä pelkästään niin että tajuaa mistä puhutaan. oot tosi taitava (ja rakastaisin ehkä joskus inspiraation hukkuessa kuulla lisää noista keskiyön hiljasista puheluista, villapaidoista ja syksyn utusesta rakkaudesta vaikka nyt talvi onkin) <33

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Sydänmurskaa