Pahimpia on aamut

Moi murut <3

Anteeks, mun julkaisemiskellonaika on nykyään jotain 23.00. Aika fiksua, eikö. Mutta silloin mulla on inspiraatiota :D 

Mulla on kirjoitusjumi. Kai sen voi yhtä hyvin sanoa ääneenkin. Se on ollut päällä jo tosi pitkään, melkein kuukauden, kaikkea on kokeiltu. Taukoa kirjoittamisesta, pakotettuna kirjoitettuna. Ei auta. Se on ja pysyy. 

Meneillään on kuitenkin yksi isompi projekti, joten mä keskitän kaiken mun energian siihen. Eli eli. Blogi kärsii. Taas kerran. Nää on niitä asioita, joiden takia mä silloin lopetin, mutta syyt tulla takas on tosi selvinä mun mielessä, joten mä haluan olla täällä edelleen. 

Kyllä mä saan tän jotenkin toimimaan joskus :D Heippa, ensi postaukseen 💚💚💚💚






Luulet kai

tietäväsi jotakin 

kamalista aamuista.

Herätyskello soi aikaisin ja 

kaikki mitä haluaisit 

olisi vain 

painaa pää tyynyyn ja pudota 

pehmeyteen.

Tiedätkö mitä tarkoitan?

No 

sinulla 

ei ole aavistustakaan. 


Tiedät kyllä kun 

väsyttää 

et ole nukkunut tarpeeksi tai 

ulkona on pimeää 

ja kehosi reagoi siihen.


Sinä 

et 

tiedä 

mitään. 


Et tiedä väsymyksestä 

Miltä se tuntuu silloin, kun 

väsynyt on sinun sielusi.

Et tiedä, miltä 

tuntuu, kun 

olet nukkunut koko 

viikon 

ja sinua silti väsyttää 

ja ajattelet vain 

että syitä herätä 

ei enää ole. 


Et tiedä taistelusta 

pimeydestä joka 

vaanii joka nurkan takana 

valmiina 

viemään mukanaan jonnekin 

pimeään.


Et tiedä miltä tuntuu kun 

pimeys on ainoa ystäväsi 

kun se kietoo 

sinut 

lohdutukseen 

etkä halua lähteä sen 

sylistä 

koskaan ikinä milloinkaan. 


Ehkä et sinä, mutta 

joku kavereistasi sanoo 

tietävänsä 

miltä 

masennus tuntuu. 

Hän sanoo olleensa 

niin alhaalla että 

on kadottanut kaiken merkityksen ja 

ylös nouseminen on ollut 

taistelu elämästä 

jokainen sekunti 

on ollut 

avohaava.

Hän hymyilee kaveriporukassa ja 

sanoo tietävänsä.


Hän ei tiedä.













Kommentit

  1. sama anonyymi joka edelliseenkin postaukseen kommentoi ja on jotenkin kummasti ensimmäinen joka tulee kertomaan miten kaunis tää oli

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä ihan liian ihana 🖤 Upea, kaunis, täydellinen ja samaistuttava. Sun lähes kaikkiin teksteihin pystyy samaistumaan ja se on mun mielestä ihanaa. En mä samaistu niihin sillä tavalla kuin sä luulet – ihan vähän eri tavalla :) Anyways ihana 🖤🖤🖤

    VastaaPoista
  3. Voisin kompata Linneaa, sun tekstit ON samaistuttavia, niin tääkin. Osaat kirjoittaa jokaisen tekstin niin samaistuttavasti!!!!
    Kirjotusjumisi näkyy vain itsellesi; taas tosi hyvä!!! Sä vaan osaat nää surulliset tekstit:)

    VastaaPoista
  4. Jep, niin todella samaistuttavan kaunis! 💜 Toi loppu sopii tähän erinomaisesti ja tän luettuani mulle jäi sellainen oikeesti-olo. :) Sulla on paljon parempiakin tekstejä, mutta tää on todellakin tarpeeksi hyvä. :)

    VastaaPoista
  5. Eiii ihana teksti 🖤 Joo, tää loppu oli kyllä ihan paras ja kokonaisuudessaankin kaunis. Ihana, eikä ainakaan mulle kirjoitusjumi paljoa näkynyt 💙

    VastaaPoista
  6. "Hän hymyilee kaveriporukassa ja
    sanoo tietävänsä.

    Hän ei tiedä."
    Öö, VAU.
    Tää ei muuten ollut ihan sun parhaimpia surullisia pätkiä, mutta tosi hyvä silti, ja toi loppu oli MAHTAVA. Mä en saa ihan tällä tavalla kerrottuna tunteesta kiinni, mut tästä silti näkee, että sitä tunnetta on. Joteeenn. Ei, ei näy kirjoitusjumi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heiheihei!! Aiotko... Kommentoida? Se ois oikeesti aivan ihanaa 💜 Teidän lukijoiden kommentit on aina ihan parasta, oli se kommentti sitten vaan "hyvä tarina" tai kunnon romaani plussineen ja miinuksineen. Kiitän sua siitä jo etukäteen, että haluut piristää mun päivää kommentilla, ja jos on ongelmii kommentoinnissa, niin ois mahtavaa jos haluisit sanoa sen mulle sähköpostissa: esterintarinoita@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotuspeli

Ensi silmäyksellä...?

Sydänmurskaa